lauantai 19. tammikuuta 2013

Lapsilta kielletty

Maikkarin netissä silmiini osui tänään juttu suomalaisen yhteiskunnan lapsikielteisyydestä. Suomessa kun on tapa evätä lapsilta tilaisuuksia osallistua perhejuhliin, ravintoloissa ja lomakohteissa lapsiperheitä ei katsota hyvällä - ja nyt uusimpana ilmiönä on lasten poistaminen urheilupaikoilta. Niin että ensin ihmetellään, kun lapset lihovat ja perään todetaan, että täällä ja täällä muuten et saa liikkua. Näinpä.

Ymmärrän kyllä aikuisten tarpeen irrottautua lapsiperhe-elämästä välillä totaalisesti. Jos lähtee "pakoon" omia kitiseviä räkänokkia, ei varmastikaan ole vastaanottavainen vieraiden räkänokkien kitinälle. Silti minusta on erikoista, että lapset eristetään elämästä ja yhteiskunnasta omiin hoploppeihinsa. Vaikka logiikkahan on tuttu. Ensin eristettiin vammaiset, sairaat ja vanhukset laitoksiin, jotta ei tarvitsisi kohdata epätäydellisyyttä tai kuolemaa; nyt eroon halutaan päästä lapsista, koska aikuiset tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa omille jutuilleen.

Missään nimessä en ole sitä mieltä, että lapsilla kuuluu olla pääsy kaikkiin aikuisten asioihin. On asioita, joilta lasta pitää suojella. Mutta sitä en ymmärrä, että lapset eivät saisi käydä ruokaravintoloissa tai vaikka hääjuhlissa.

Lapsivapaita alueita ja tilaisuuksia perustellaan sillä, etteivät lapset osaa käyttäytyä ja riehunnallaan häiritsevät aikuisia. Sitä ei niinkään tulla huomanneeksi, että lapsivapaat alueet ja tilaisuudet ovat varmin keino estää lapsia oppimasta, miten erilaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa käyttäydytään.

Sitä paitsi lapsen itku-potkuraivarikiljunta tai päätön säntäily ravintolassa pahki tarjoilijoita ja muita asiakkaita ei ole lapsen vika, vaan aikuisen. Vanhempi on vastuussa siitä, että lapsi käyttäytyy kunnolla niin kotona kuin ihmisten ilmoillakin. Vaikka lapsi on lapsi eikä häneltä voi odottaa aikuismaista käytöstä, hänellä ei myöskään ole oikeutta sabotoida muiden juhlamieltä. Mutta ongelma ei tule koskaan ratkeamaan sillä, että kielletään lapsilta kaikki yhteiset tilaisuudet vaan sillä, että lapset saavat tilaisuuksia oppia.

Maikkarin jutussa lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula totesi, että Suomi ei ehkä koskaan ole ollut kovin lapsiystävällinen yhteiskunta. Meillä lapsuus tuntuu olevan sairaudenkaltainen elämänvaihe, jonka ohi menemistä, odotetaan kiivaasti.

Lapsia pitäisi ottaa enemmän mukaan (aikuisten) elämään eikä eristää siitä. Lapsia pitäisi myös kohdella täyspäisinä ihmisinä, ei pelkkinä häiriötekijöinä. Maailma ei ole pelkästään 30 - 60 -vuotiaiden valkoihoisten heteroseksuaalien yksinoikeus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!