tiistai 22. tammikuuta 2013

Terveisiä poterosta!

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Like 2012

"Sotaa käydään sitä varten, että se voitetaan", ylilääkäri sanoo vielä ovella.


Sota on kylmää, likaista, turhauttavaa, pelottavaa. Se lamaannuttaa, kauhistuttaa, pakottaa taistelemaan. Kun lapsi sairastuu, äiti ei voi romahtaa. On jaksettava.

Nelikymppisen ranskalaisen sotahistorioitsija-Julien kimppuun hyökätään eräänä keväänä kahdelta rintamalta yhtä aikaa. Ensin hajoaa avioliitto, sitten 8-vuotias tytär sairastuu leukemiaan. Julie kaivautuu poteroonsa ja ryhtyy käymään henkilökohtaista sotaansa. Tavallisen onnellinen arki muuttuu hetkessä ahdistavaksi eloonjäämistaisteluksi. Riikka Ala-Harjan kuudes romaani Maihinnousu on tarina naisesta, joka on vähällä menettää kaiken.

Ylilääkäri katsoo meihin. Leukemia, hän sanoo rauhallisesti. Katson yliläääriä, se puhuu minulle, se sanoo leukemia. Emmalla on akuutti leukemia, ylilääkäri sanoo. Verisyöpä. Emmalla on syöpä, Emma on kahdeksan, Emmalla on verisyöpä. Tämä muuttaa kaiken, Tämä muuttaa aivan kaiken. Tässä me olemme. Kuuntelen ylilääkäriä, en katso Henriä. Olen hiljaa, vain kuuntelen.

Teoksen alku tyrmää ja järkyttää. Se imaisee mukaansa, pakottaa lukemaan. Myös omaa perhettään alkaa katsoa uusin silmin: mitä, jos itse menettäisin tämän kaiken? Kuinka itse kestäisin lapsen vakavan sairauden, kuinka hylätyksi tulemisen? Toimisinko samoin kuin romaanin Julie?

Maihinnousun tarina kerrotaan pelkästään Julien näkökulmasta. Sen enempää petollinen puoliso kuin sairas lapsikaan eivät saa omaa ääntä. On luotettava minäkertojaan, vaikka tietää varmasti, ettei Julien näkökulma asioihin ole objektiivinen. Julien mielenmaisema koostuukin pinnistetystä rationalismista ja epäolennaisuuksissa vellomisesta. Yhtäällä hän on - tai ainakin yrittää olla - lapsensa tuki ja turva sairaalassa; toisaalla hän kuvittelee, että syöpä johtuu vanhempien tulehtuneista väleistä. Teoksen kieli tukee tätä tematiikkaa: välillä teksti on lyhyttä, selkeää ja tietynlaisessa kirkkaudessaan lähes tunteetonta, välillä taas loputtoman pitkiltä tuntuvat luettelot imaisevat lukijankin turhautumisen syövereihin.

Julien hahmosta tekee ankaran, lähes traagisen se, ettei hän päästä ketään lähelleen. Niin oma äiti kuin ystävä, Alicekin, tarjoavat hänelle tukeaan, mutta Julie ei halua näyttää heikkouttaan ja siksi torjuu avuntarjoukset. Lukijan on helppo ymmärtää kyseessä olevan puolustusmekanismin: tuskan koteloiminen sisälle autaa Julieta pysymään järjissään sietämättömässä tilanteessa - toisaalta taas avun torjuminen tekee hänestä jollakin tavalla epäinhimillisen. Julie jumittuu poteroonsa armottomaan asemasotaan.Vaikka tunteet ovat syviä, lukijan on paikoitellen vaikea samaistua niihin.

Julien henkilökohtaista sotaa peilataan teoksessa toisen maailmansodan aikaiseen Normandian maihinnousuun. Maihinnousun historia on keskeinen osa perheen kotimaisemaa, se on Julien työ - ja sen tapahtumat rinnastuvat kirjan tapahtumiin. Myös sairaalassa lääkäri vertaa leukemiaa sotaan. Vaikka rinnastus on motivoitu, sen symboliikkaa alleviivataan liikaakin. Kun asioiden yhteydet ovat liian ilmeiset tai ne kirjoitetaan liian auki, lukijalta katoaa oivaltamisen ilo.

Maihinnousun tarina pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Tapahtumapaikkana toimivat Ala-Harjan kotimaisemat Ranskan-vuosilta, Julien ja Henrin avioero muistuttaa mediassa kerrotun perusteella kirjailijan omaa eroa ja lapsen vakava sairauskin on tullut Ala-Harjalle tutuksi sisaren lapsen sairauden myötä.

Linkit reaalimaailmaan tekevät tarinasta rohkean ja uskottavan. Tunteet ovat tosia ja prosessin kuvaus uskottavaa. Tosielämän tapahtumien sulauttaminen osaksi fiktiivistä tarinaa ei ole kirjallisuudessa uutta. Silti Ala-Harjan teoksesta nousi kohu, kun sisar syytti kirjailijaa perheensä tarinan varastamisesta. Lapsen sairaus jättää varmasti pysyvät arvet, mikä uskoakseni tekee Maihinnousun lukemisesta sisarelle tuskallisen prosessin. Silti teoksessa on vaikeaa nähdä hyväksikäyttöä. Pikemminkin mieleen nousee ajatus, että näinkö hyvin Ala-Harja on pystynyt sisarensa tunnelmia aistimaan ja ymmärtämään.

****************************

Kirjoitin yllä olevan arvostelun MTV3 Ava-kanavan Kirjapiirille lokakuussa 2012. Toistaiseksi arvostelua ei ole julkaistu vaikka sopimuksen mukaan kaikki tilatut arvostelut julkaistaan. Nähtäväksi jää, miten asian käy.

2 kommenttia:

  1. Alaharjan teos oli ehkä ensimmäinen lukemani kirja, jossa en päässyt irti kirjoittajasta henkilönä. Alaharja sulautui Julien hahmoon. Todella häiritsevää ja varmastikin lehdistössä vatvotun sukulaiskuohahduksen aikaansaamaa. Raikas teksti myös kärsi vähän inflaatiota loppua kohden. Se muuttui mielestäni banaaliksi ja tylsäksi.

    VastaaPoista
  2. Kappas. Oli harvinainen kirja/arvostelu -postaus siinä mielessä, että sai minut haluamaan teoksen luettavakseni/itselleni. Olen itsekin poteroihmisiä eli äärimmäisissä hätätilanteissa suljen omat tunteeni pois ja keskityn muiden selviämiseen. Tulee olemaan mielenkiintoista lukea, onko samaistuminen minulle helpompaa.

    Kiitos tästä hyvästä vinkistä.
    :)

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!