torstai 3. tammikuuta 2013

Kevyempi kulkea

Meillä kävi vieraita. Tai no, tuttuja, kavereita. Kuusivuotias intoili jo eilen, että saa leikkikaverin - alkaa olla seuran puutetta pitkän loman loppumetreillä. No, kaveri ei sitten ollutkaan leikkituulella. Vieraiden lähdettyä poika alkoi kieriskellä itsesäälissä: "Mikä minussa on vikana, kun en kelpaa leikkikaveriksi? Miksi kaveri ei halunnut leikkiä kanssani? Teinkö jotakin väärin?" Ja niin edelleen. Itkua riitti.

Kulta, sinussa ei ole mitään vikaa. Olet kiva kaveri, toinen vain lieni väsynyt tai muuta, kun ei halunnut nyt leikkiä. Ihan varmasti se ei johtunut sinusta, minä vakuutin ja lohdutin. Sitten tajusin. Montakohan kertaa elämäni aikana olen tuntenut samoin? Ottanut itseeni, pahoittanut mieleni, loukkaantunut. Ollut varma, että vika on minussa

Vaan niin se elämä opettaa vanhaakin, kun vain muistaisi kaikki sen opetukset. Että vaikka sitä onkin oman maailmansa keskipiste, koko maailman keskipiste en ole. Kaikki ei johdu minusta, ole minun syytäni tai aiheuttamaani. Kaikkea ei pidä kantaa omilla harteillaan. Joskus on ihan hyvä kohauttaa olkiaan ja jatkaa matkaansa, karistaa turhat murheet. Niin on kevyempi kulkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!