sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Retki kunnassa: Pieni retkikuntamme

Retki kunnassa: Pieni retkikuntamme: Meillä on pieni retkikunta: äiti, isä ja kouluikäinen poika. Asumme Jyväskylässä. Halusimme uuden, koko perheelle yhteisen harrastuksen,...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Fiilistele elämää

Viikonvaihteen Ilonassa on juttu malli-juontaja Karita Tykästä, joka paljastaa olevansa muuttunut nainen. Vuosien ja perheen myötä Tykkä on oppinut, ettei kiire ole menestyksen mitta ja elämästä voi nauttia suorittamisen sijaan. Karita on rauhoittunut ja rentoutunut - ja mikä tärkeintä, oppinut sanomaan ei epämieluisille työtarjouksille. Tykän mukaan tärkeintä on muistaa fiilistellä elämää.

Toisaalla samassa lehdessä kerrotaan  eteläisen Afrikan naisten kävelevän päivittäin yhteensä 16 kertaa 384 400 kilometriä (matka Maasta Kuuhun) hakiessaan perheilleen vettä. Palkkaa he eivät tästä työstä tietenkään saa; vedenhaun lisäksi naisten kontolla on paljon muitakin käsittämättömän raskaita töitä. Kehitysmaissa naiset ovat vielä monin paikoin alistettuja ja miehensä omaisuutta. Lapsiavioliitot, seksuaalinen ja muu väkivalta ovat heille arkipäivää. Koulutus, ammatti, asianmukaisesti palkattu työ, oma raha ja oikeus päättää itseä koskevista asioista puolestaan ovat heille kaukaisia unelmia. 

Näiden faktojen rinnalla Tykän sanoma elämän fiilistelystä on suorastaan korni. Koko maailman mittakaavassa vain ani harvalla ihmisellä on mahdollisuus fiilistellä, sillä elämä kuluu selviytyessä päivästä toiseen. Afrikkalaisen naisen näkökulmasta katsottuna Tykän usko siihen, että kaikkiin vastoinkäymisiin on aina syynsä, tuntuu kerta kaikkisen naivilta. Noin voi sanoa vain nainen, jolla on hävyttömän helppo elämä.

Toki Tykän sanomisissa on perääkin. Esimerkiksi ajatus kiitollisuuspäiväkirjasta on kannatettava. Ajatukset todellakin kannattaa keskittää siihen, mikä on hyvin sen sijaan, että murhetisi kaikkea mahdollista elämässä esiintyvää epätäydellisyyttä. Uskon, että positiivinen ajattelu on se, mikä kantaa niitäkin sisariamme, joilla ei meidän näkökulmastamme ole mitään. 

Ehkä se onkin sitä elämän fiilistelyä?