Keittiöpäivä

Aamulla laiskotti. En olisi millään viitsinyt nousta. Osansa oli rytmihäiriöillä, jotka eivät halunneet illalla minun nukkuvan. Kukuin kaiketi kahteen, kolmeen.

Oikeastaan on naapurimme syy, että päivästä tuli touhukas. Eilen yläkerrasta leijui niin herkullinen tuoksu, että vain vaivoin onnistuin välttämään sämpylänleivonnan. Aamulla en ollut enää yhtä onnekas, vaan laiskuuden aiheuttaman henkisen velttouden välttämiseksi laitoin kaurasämpylätaikinan nousemaan. Niiden lisäksi keitin aamupäivällä makkarakeittoa - ties mistä on peräisin himoni HK:n Siniseen. Sitä oli saatava.


Nyt iltapäiväksi keksin tehdä kasvisversion kesäkurpitsalasagnesta. Olen illalla lähdössä sisävesiristeilylle, ja poikani lapsenvahti on (tai ainakin muistaakseni on!) kasvissyöjä. Ajattelin, että on pojilla yhdessä mukavampaa masut täynnä :).


Keittiössä puuhaaminen on kyllä mukavaa. En ole mikään loistokokki, mutta mielestäni maku ei olekaan ruoan tai leivonnaisten tärkein arviointikriteeri. On mukavaa tietää, mistä aineksista ja miten ruoka, jota syö, on tehty. Ja luulen, että perhekin arvostaa itsetehtyä ruokaa. Heitä on ajateltu. Vaikka usein kyllä ajattelen kauhan varressa tai pullataikinan äärellä kaikkea muuta kuin perhettäni. Keittiö on minulle luova paikka. 


Katja Kallion Sooloilua-romaanissa todetaan osuvasti jotenkin näin: Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. En voisi olla asiasta enempää samaa mieltä.