Väriterapiaa

Olen aina pukeutunut mustaan. Tai en tietenkään lapsena, mutta niin kauan kuin olen omillani asunut. Joskus vuosia sitten sain samanklataiselta mustiinpukeutuja-ystävältäni jääkaappimagneetin, jossa lukee "Pukeudun mustaan kunnes keksivät jotakin tummempaa". 

Mustiinpukeutuminen on käytännöllistä. Pyykkienlajittelussa pääsee helpolla ja kaikki vaatteet sopivat keskenään yhteen ainakin värinsä puolesta. Voi vetää mitkä tahansa käteen osuvat vaatteet kaapista niskaansa, aina käy! Oppilaille tosin kun kertoo tämän, joidenkin pään päällä voi nähdä ajatuskuplan "en koskaan hanki lapsia, jos elämästä tulee tuollaista". Lisäksi yhden värin politiikka tulee halvemmaksi, kun pärjää pienemmällä vaatemäärällä.

Joku on joskus määritellyt pukeutumistyylini värikkääksi mustaksi. Olen aina halunnut asustaa vaatteeni värikkäillä koruilla, huiveilla jne. Enkä ole ihan ortodoksi ollut värivalinnoissani koskaan - aina joukosta on löytynyt joitakin väripilkkuja.

Nyt on kuitenkin tapahtumassa jotakin. Musta on ruvennut ahdistamaan. Toki käytän sitä edelleen, mutta nyt värin lisäämisestä asuun on tullut lähes pakko. Muuten en voi olla. Minulla oli ajatuksena lähteä tänään ystävän syntymäpäiväjuhliin mustassa mekossa ja mustissa leggingseissä, mutta saa nähdä, onnistunko. Juuri nyt ajatus tuntuu mahdottomalle. Viimeisimmät vaateostokseni ovat olleet punaista, vihreää, ruskeaa ja keltaista, niin ja harmaata. Myös valkoiseen olen tutustunut kuluneen kesän aikana. Melkein huolestuttaa.

Yksi selitys värinkaipuulle voisi löytyä mielialan apeudesta. Synkkää tunnelmaa täytyy piristää iloisilla vaatteilla. Mutta ei, en usko siihen. Olen ollut mustan kauteni aikana masentunut ja kipuillut muutenkin monenlaisten asioiden kanssa. Ehkä olen kasvanut aikuiseksi, itsekseni. Jos musta on sittenkin ollut tietynlainen suojamuuri, ettei kukaan näkisi oikeaa minua. Ehkä olen vihdoin saanut käsiteltyä asiat ja päässyt tasapainoon.

Kyse on varmaankin vain vaihtelunhalusta. Kyllä minä vielä palaan kokomustaan. Olen ennenkin tehnyt syrjähyppyjä erilaisiin värimaailmoihin, mutta aina palannut suurimman rakkauteni, mustan luo.