Palasia

 

Muistipelin palasia, palapeittoa, kultapalanen.

Sisustuskuvahaaaste #20 Keittiö ja #21 Pöytä

Keittiömme on toimiva, kompakti kokonaisuus. Pohjaltaan se ei ole mikään perusköökki, mutta pidän kovasti sen jollakin tapaa kulmikkaasta mutta kotoisasta muotoilusta. Koska asumme vuokra-asunnossa, emme ole itse saaneet valita pintamateriaaleja. Ne ovat perussiistejä, mutta hiukan halvan oloisia. Tilannetta helpotti viimesyksyinen "remontti", kun päällystin välitilan laatat mustalla dc-fix -kontaktimuovilla. 

Niin kuin kuvista näkyy, tämänhetkinen matto ei todellakaan sovi sisustukseen. Sen Oikean Räsymaton kohtaamista odotellessa...

Seuraavassa muutama eniten itseäni miellyttävä yksityiskohta keittiöstä:

Sitten se pöytä. Alkukesän tuunauksen yhteydessä jo komistuksen esittelinkin, mutta kerta kiellon päälle:

Näin meillä.

Sisustuskuvia #14 Keittiötarvike

 Tämä lienee blogini ensimmäinen mainoksentapainen (tosin en hyödy tästä taloudellisesti, joten ainakaan maksettu mainos tämä ei ole). Valitsin sisustushaasteen keittiötarvikkeeksi tiskirätin. Yleensähän tiskirätit ovat rumia, joten niitä täytyy enemmän tai vähemmän piilotella katseilta. Ei näitä.


Olen jo vuosia käyttänyt Kiertin bambuisia tiskirättejä. Ovat kauniita, imukykyisiä, monikäyttöisiä, ekologisia ja kestäviä. Itse asiassa hiukan turhankin kestäviä ;): viimeksi, kun tilasin keväällä nämä kuvien tiskirätit, jäi mietityttämään, kuinka paljon erilaisia tiskirättejä ihminen oikeastaan tarvitsee. Mutta kun ovat niin kauniita!

Oivallinen lahjaidea ja toimiva kotikäytössä. Suosittelen!
















 P.S. Vielä ehtii osallistua arvontaan. Löytyypi täältä.

Musta

Olen potenut ruokailuryhmäkuumetta jo pitkään. Mutta koska kukkarolle sopivia ja silmää miellyttäviä vaihtoehtoja ei ole kävellyt ruuhkaksi asti vastaan, päätin päästää köyhäily- ja kierrätysfilosofiani jälleen valloilleen ja tuunata vanhaa pirttikalustoamme.

Pitkällisen suunnittelun ja tuumailun jälkeen muutama viikko sitten sain vihdoin itseeni vauhtia sen verran, että tartuin toimeen ja hiomakoneeseen. Voi sitä pölyn määrää! Vaikka kuinka yritin tilkitä terassimme ovi- ja ikkuna-aukot, pääsi hiomapölyä sisälle - terassin ulkopinnoista nyt puhumattakaan! Mutta lähtivätpä lakat, kun kärsivällisesti hioi ja hikosi.



Hionnan jälkeen pohjamaalia pintaan, ja sitten - mustaa. Tässä vaiheessa tuntui, että tulen katumapäälle, maali oli niin lopullisen mustaa. Lisäksi minua varoiteltiin joka suunnalta: ettei vain tulisi liian kolkko. Pysyykö maali pinnassa varmasti? Mitä jos se lohkeilee?

Niin. Mitä, jos tuunaus olisi epäonnistunut? Mitä, jos maali alkaa lohkeilla ja paljastaa alta eri värisiä kerroksia? Otin riskin. Elämässä pitää olla rohkea. Pitää kääntää uusia sivuja, löytää itsestään uusia puolia. Sama koskee huonekaluja. Pirttikalusto ei näytä enää ollenkaan niin perinteiselle kuin aiemmin. Rokahtava väri sopii sille mainiosti! Epäkonventionaalisuudessaan se miellyttää omaa silmääni valtavasti. 

Kolhuja ja lohkeamia melkein odotan! Ne kertovat, että pöytää on käytetty: on istuttu, syöty, juotu teetä, parannettu maailmaa, karkotettu ikävää, vaihdettu kuulumisia, kulutettu aikaa, opittu uusia asioita... elämän jäljet saavat näkyä niin ihmisissä kuin huonekaluissakin. Virheettömyys on tylsää. 

Niin, maalausjäljestä tullut lähellekään täydellinen. Ei minun taidoillani ja kärsivällisyydelläni. Mutta kukapa meistä ihmisistäkään täydellinen olisi, en minä ainakaan. Miksi siis vaatia sitä vanhoilta huonekaluiltakaan?

Vielä kun löytäisi riittävän ison ja värikkään räsymaton nyt lattiassa olevan tilalle ja uudet verhot, niin alkaisin olla keittiööni likimain tyytyväinen. Ai, mutta onhan minulla muutama taulu ripustamatta seinälle... niin ja - hm. Valmis taitaa olla minulle vieras käsite - yhtä vieras kuin elämälle. Siitä ei tule valmista koskaan.

Keittiöremontti alle viidelläkympillä

En ole tunnetusti luovin mahdollinen ihminen. Vaan joskus sitä kai välähtää minullakin, tulee jopa toteuttamiskelpoisia ajatuksia mieleen. Näin kävi tänään. Ei, vaan maanantaina. Tai oikeastaan jo kesällä, mutta silloin sairastettiin jalkaa niin, ettei muuhun liiennyt aikaa eikä energiaa.

Mutta siis. Muutimme uuteen kotiimme keväällä. Moni asia jäi "sitten kun" -tasolle. Aluksi oli tärkeää vain saada uusi koti asumiskelpoiseksi. Olen koko ajan pitänyt valtavasti keittiömme mallista, mutta kokovalkoinen kokonaisuus on tuntunut jotenkin epämääräisen hailakalta. Se kaipasi muutosta. Asumme vuokralla, joten kovin suureen remonttiin ei ole mahdollisuuksia - eikä kyllä resurssejakaan juuri nyt. Piti siis saada aikaan näkyvää nopeasti, edullisesti ja kätevästi.

Ratkaisu. Kontaktimuovi. Tarkemmin musta DC-Fix -muovi. Ja mitä sitä turhia mittailemaan, muovin taustapaperissa oleva mittaruudukko sai toimia osviittana. Ajattelin, että jos alan millintarkasti mittailemaan, tulen hulluksi ennen kuin projekti on edes puolivälissä. Vapaalla kädellä leikatut palaset muodostavat eläväpintaisen ruudukon. Muutenkin tuntuu, että tämän talon boheemiin luonteeseen sopii paremmin tietty suurpiirteisyys kuin liiallinen täsmällisyys.

Tästä siis lähdettiin, tai melkein tästä, ensin tein kokeilun hellan taustaan:

Ja tällainen siitä tuli:

Vaikka uskoin asiaani koko ajan, mielestäni lopputulos on vieläkin tyylikkäämpi kuin osasin odottaa. Ja mikä ihmeellisintä: minä tein sen ihan itse! Yleensä nimittäin kaikki hyvät ideat - ja osa niistä huonommistakin - tyssää siihen, etten osaa toteuttaa. Ja on tylsää olla aina pyytämässä kaverilta apua. 

Että tällaista tänä iltana. Kontaktimuovia on muuten vielä jäljellä, ota yhteyttä jos tarvitset keittiöremonttia ;).

Keittiöpäivä

Aamulla laiskotti. En olisi millään viitsinyt nousta. Osansa oli rytmihäiriöillä, jotka eivät halunneet illalla minun nukkuvan. Kukuin kaiketi kahteen, kolmeen.

Oikeastaan on naapurimme syy, että päivästä tuli touhukas. Eilen yläkerrasta leijui niin herkullinen tuoksu, että vain vaivoin onnistuin välttämään sämpylänleivonnan. Aamulla en ollut enää yhtä onnekas, vaan laiskuuden aiheuttaman henkisen velttouden välttämiseksi laitoin kaurasämpylätaikinan nousemaan. Niiden lisäksi keitin aamupäivällä makkarakeittoa - ties mistä on peräisin himoni HK:n Siniseen. Sitä oli saatava.


Nyt iltapäiväksi keksin tehdä kasvisversion kesäkurpitsalasagnesta. Olen illalla lähdössä sisävesiristeilylle, ja poikani lapsenvahti on (tai ainakin muistaakseni on!) kasvissyöjä. Ajattelin, että on pojilla yhdessä mukavampaa masut täynnä :).


Keittiössä puuhaaminen on kyllä mukavaa. En ole mikään loistokokki, mutta mielestäni maku ei olekaan ruoan tai leivonnaisten tärkein arviointikriteeri. On mukavaa tietää, mistä aineksista ja miten ruoka, jota syö, on tehty. Ja luulen, että perhekin arvostaa itsetehtyä ruokaa. Heitä on ajateltu. Vaikka usein kyllä ajattelen kauhan varressa tai pullataikinan äärellä kaikkea muuta kuin perhettäni. Keittiö on minulle luova paikka. 


Katja Kallion Sooloilua-romaanissa todetaan osuvasti jotenkin näin: Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. En voisi olla asiasta enempää samaa mieltä.