perjantai 17. tammikuuta 2014

Epämiellyttävä totuus

Joskus olen ajatellut olevani varmaankin hullu tai vähintäänkin vainoharhainen kuvitellessani, että meitä ylipainoisia ihmisiä kohdellaan väheksyvästi vaatekauppojen lisäksi kaikkialla, minne ikinä menemmekin. Lihavaa kohdellaan b-luokan kansalaisena, jonka täytyy olla kiitollinen jokaisesta saamastaan huomion hetkestä. Joita siis saa äärimmäisen harvoin. Ainakaan myönteisessä mielessä. Lihavan pitää sietää jatkuvaa ulkonäkönsä, ammattitaitonsa ja jopa ihmisarvonsa mollaamista. Lihava on yleinen pilkan kohde. Usein pilkka on santonta, jolloin lihavan on vaikeaa sitä todistaa tapahtuneen.

Ilona Hyvä olo -lehdessä julkaistussa artikkelissa "Mieheni on rakastanut minua kaiken kokoisena" Anne Lepola todistaa, etten ole hullu enkä väärässä. Sitaatit lainattu Annen haastattelusta (teksti Sinikka Tierna).

"Minä inhoan ruoan hakemista buffetpöydästä. Olen tottunut siihen, että ihmiset tarkkailevat minua. Ottaako läski ison palan kakkua? Syökö se jättiannoksia? Hakeeko lisää?"
"Välttelin valokuviin joutumista enkä halunnut mennä sovituskoppiin vaateostoksilla. Särkänniemessä en mennyt kaikkiin laitteisiin, koska pelkäsin häpeää, jos en olisi mahtunutkaan."
"Aikuiset kohtelivat lihavaa hienovaraisemmin, tai no, ainakin sanattomasti. Heidän ajatuksensa pystui lukemaan katseista, eleistä, ilmeistä. Menin kauppaan, virastoon tai mihin tahansa, minua katsottiin päästä varpaisiin. Katseesta paistoi ällötys. Olin b-luokan kansalainen, jonka olisi pitänyt pyytää olemassaoloaan anteeksi."
"Hampurilaisbaarissa minua hävetti mennä tiskille tilaamaan. Vastassa oli aina nuori, hoikka myyjätyttö, joka katsoi minua ajatellen, ettei tuon pitäisi syödä enää yhtään ateriaa. Kun menin lääkäriin minkä tahansa vaivan takia, ensimmäinen kommentti koski painoani. Ikään kuin kaikki vaivani olisivat olleet lihavuuden syytä."
"Toisaalta olin näkymätön. Sain odottaa kaupassa ja baaritiskillä palvelua kauemmin kuin normaalipainoiset.  Se oli ihan uskomatonta! Kyllähän baarimikon täytyi minut nähdä, mutta silti hän katsoi läpi ja ohitti minut."
  
Voin allekirjoittaa sitaateista jokaisen.

Kohteletko sinä ylipainoisia ihmisiä yhtä inhottavasti? Niinpä. En minäkään sitä myöntäisi.

7 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu että esim. The Voice of Finland-ohjelmassa tuomarit ovat pettyneitä jos laulaja osoittautuu ylipainoiseksi. Samoin yksi tuomareista ei tunnu halaavan ylipainoisia laulajia yhtä lämmöllä kuin muita. Ehkä kuvittelen, ehkä en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, tämä pitääkin ottaa tarkkailuun. Kiitos vinkistä ;).

      Poista
  2. Tunnistan tuon toisena olevan lainauksen kyllä itsestänikin, mutta siinähän ei varsinaisesti kukaan ulkopuolinen mollaa tai kohtele inhottavasti? Ainakin omien läheisteni mielestä olen aina näyttänyt valokuvissa ihan hyvältä, mutta itse ruoskin itseäni niistä kahta kauheammin. Eikä se laitteisiin ei-mahtuminenkaan varsinaisesti muiden vika ole.

    Ihan jokaista kohtaa en allekirjoita (omakohtaisesti, olen ilmeisesti ollut aina vähän liian hällävälisti siitä mitä muut minusta ajattelevat), mutta tuohon baaritiskillä palvelun odottamiseen taidankin jatkossa (nyt 30 kiloa kevyempänä) kiinnittää erityistä huomiota. Muistan nimittäin historiassa odotelleeni hetken jos toisenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on käynyt myös ravintoloissa tilanteita, joissa on seurueessa keskusteltu asiasta x. Jokaiselta vuoronperään on kysytty mielipidettä - mutta minut on ohitettu. Olen tyrmistynyt tilanteesta niin, etten ole saanut sanaa suustani, vaikka normaalitilanteissa olen käsittääkseni suhteellisen sanavalmis.

      Poista
  3. Mutta kyllä osa on sitäkin, että kun itse on epävarma, niin luulee, että kaikki tuijottavat tai kohtelevat oudosti. Samoin ajattelevat ihmiset, joilla on esim. suu puudutettuna hammaslääkärin jälkeen, hiukset kummallisesti verrattuna normaalitilanteeseen jne.

    Varmasti tuota ns. ohittamista ja halveksuntaa on, mutta sitä on toki myös tosi tummahiuksisille, pyörätuolilaisille, puhevikaisille jne. Oikeinha tuo ikävä käytös ei ole, mutta jotenkin lihavilla kuitenkin tulee esiin se, että he kuvittelevat olevansa jotenkin erityisen sorrettuja ja aliarvostettuja. Kuitenkin koko maa on heitä täynnä, niin jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että juuri heitä kohdeltaisiin niin tavattoman huonosti. Epäilen, että suomalaisesta poikkeavan ulkonäön omaavia (esim. vain vaalean ruskea iho) kohdellaan paljon huonommin. Mutta kuten sanottu, mikään ei oikeuta olemaan ilkeä kenellekään.

    VastaaPoista
  4. No on kyllä todella inhottavaa, jos joutuu tuollaisia asioita kohtaamaan elämässään jatkuvasti. Itse kuljen varmaan laput silmillä, kun en enää aikuisiällä ole tämmöistä kohtelua huomannut. Tai sit en vain huomaa, kun mulle naureskellaan. Mut oli miten oli, en aio edelleenkään hävetä hakiessani ruokaa buffetpöydästä. Siinähän tuijottavat, jos tuijottavat.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!