Sensuuri

Ristiriitaista. On mukavaa, jos blogiani luetaan ja tekstejä kommentoidaan. Itse asiassa toivoisin kommentointia lisääkin. Mutta se ei ole mukavaa, että ilkeillään, tartutaan jokaiseen sanavalintaan ja suoraan tai epäsuorasti haukutaan minua jatkuvasti. 

Jollakin tai joillakin on ilmeisen kurja elämä, eikä mitään muuta tekemistä kuin keksiä negatiivista kommentoitavaa minusta tai blogistani. Joihinkin postauksiin haukkumiskommentteja tulee jopa kymmeniä. Surullista.

Joudun siis harrastamaan sensuuria kommenttien julkaisun suhteen. En yksinkertaisesti halua ottaa vastaan loukkauksia. Jos jonkun mielestä mielipiteeni ovat vääriä enkä ainakaan osaa ilmaista asiaani niin kuin pitäisi, tervemenoa muille foorumeille. Ehkä en sitten kestä kritiikkiä. Minusta tämä nyt vain on sellainen kanava, jossa ei tarvitse sietää mitä tahansa.

Miten sen selittäisin? Että asioista saa olla eri mieltä, mutta henkilökohtaisuuksiin menevän ilkeilyn voisi jättää väliin. Käsitykseni itsestäni ja kirjoitustaidoistani ovat tietääkseni realistiset. Tekstini eivät sisällä neronleimauksia, mutta ehkä joskus jonkun aatoksen. Sellaisen, joka on itselleni tärkeä. Olen iloinen, jos joku muukin saa tästä raapustelusta jotakin.

Olen perin juurin väsynyt siihen, että sensuuria tarvitaan. Vetoan teihin kävijöihin, että kommentoisitte hyvässä hengessä. Mielelläni otan kehitysehdotuksia ja rakentavaa kritiikkiä vastaan, mutta yhdenkään päivihelenan sylkykyppina en jaksaisi olla jatkuvasti.

Kiitos, että luit tämän tunteenpurkauksen. Ja anteeksi ruikutus. Pahoitin vain taas mieleni tulleista kommenteista, joita en taaskaan julkaissut.