Kodittomien yö

Minulla on koti. Mukava, kotoisa, lämmin. Olkoonkin, että kyseessä on vuokra-asunto, jota ei voi remontoida aivan mielensä mukaan, vaikka melkein kyllä. Olkoonkin, ettei minulla ole varaa toteuttaa kaikkia kotiin liittyviä unelmiani. Olkoonkin, etten osa sisustaa niin hyvin kuin haluaisin. Yhtä kaikki, tämä on minun ja perheeni kolo, suojapaikka kylmässä ja kovassa maailmassa.

On ihanan idyllistä, kun voi sytyttää kynttilän, vetäytyä viltin alle lukemaan kirjaa. Tee höyryää mukissa, sen kanssa voi herkutella palalla itseleivottua omenapiirakkaa. 

Kaikilla ei ole kotia. Ei paikkaa, johon päänsä kallistaa illalla. Ei paikkaa, jonne kutsua vieraita tai jossa rauhoittua itsekseen kiireisen päivän jälkeen. Kodittomuus ei ole kaukaisten maiden etäinen ongelma, se on todellisuutta meillä Suomessakin. Tänäänkin. Nytkin moni harhailee tuolla hyytävässä vesisateessa miettien, missä nukkuisi seuraaan yön. Ja sitä seuraavan. Ja sitä seuraavan. Ja. Löytyisikö vielä joku kaveri tai sukulainen, jonka nurkkiin kehtaisi mennä pyörimään?  Työpaikkaa ei ole, joten siellä ei voi punkata. Tarkenisikohan lehtiroskiksessa? Puistonpenkillä on jo liian kylmää, yleisissä käymälöissä haisee niin kamalalta, ettei sinnekään viitsisi mennä. Rappukäytävissäkin tuppaa olemaan liikettä niin, ettei sielläkään saa nukutuksi. Yömajaan tietysti, mutta niissäkin on niin rauhatonta...

Voin vain kuvitella, millaista kodittoman elämä on. Turhaan edes esitän sitä jotenkin ymmärtäväni. Omat kotiin liittyvät ongelmanihan ovat sitä luokkaa, että olohuoneen verhojen kuosi ei miellytä ja lapsen huoneessa on liian vähän leikkitilaa. Taulutkin ovat hiukan väärillä paikoilla.

Joskus pienet sisustuspoliittiset ongelmat ja teot tuntuvat tärkeiltä asioilta, mutta kun ajattelen heitä, joilla ei ole kotia ensinkään, tunnen itseni hiukan naurettavaksi. Tai no, paljon.

Tänään vietetään kodittomien yötä. 

Toivottavasti mahdollisimman moni kuntavaaliehdokas on uskaltautunut nostamaan tämän kipeän ja vaietun teeman mukaan ohjelmaansa ja kampanjaansa. Kodittomat tarvitsevat puolestatoimijoita, sillä koditon jos kuka on yhteiskunnassamme heikoilla, äänetön ja näkymätön.