Äijän kaipuu

MeNaiset -lehdessä laulaja Jippu tiesi kertoa, että naiset haluavat olla miehensä alamaisia. Että naiset eivät halua rinnalleen mitään "ituja syöviä prinsessoja", vaan äijän, joka käskee "pitämään turvan kiinni ja keittämään kahvia". Rohkenen epäillä. Minusta moinen suhde kuulostaa vähintäänkin epäterveelle. Miten kukaan voi määrätä, mitä puoliso saa sanoa? Ja miksi hitossa mies ei keitä itse kahviaan?

Jollakin tasolla olin ymmärtävinäni, mistä Jippu haastattelussa oikeastaan puhui. Siitä, että parisuhde ei voi pyöriä taiteilijaegon ympärillä, vaan tasa-arvoista on se, että molempien osapuolien tarpeet tulevat huomioiduksi samalla tavalla. Että lopulta kyse ei ole kahvinkeitosta.

Olen joskus pohtinut sitä, että tasa-arvoisimmassakin parisuhteessa on yksi ulottuvuus, jossa puolisot harvoin ovat tasa-arvoisia. Nimittäin riidellessä. Toinen haluaisi pudistaa ilmaa huutamalla, mutta ei saa kuoreensa vetäytyvästä puolisostaan vastakaikua tarpeilleen. Toinen haluaisi sopia nopeasti, toinen on pitkävihainen. Toinen kaipaa turvaa riitatilanteessakin, toinen haluaa pois tilanteesta, rauhoittuman. Aina käy niin, että jompi kumpi joutuu joustamaan omista tarpeistaan. Aika harva pariskunta on sellainen, että riitelemisen tavat kohtaisivat luonnostaan. Pitää opetella riitelemään, aivan kuten pitää opetella muitakin yhteisiä rutiineja.

Jipun haastattelu sai miettimään, miksi kauniit, älykkät, nuoret naiset päästävät suustaan moisia lausuntoja? Että miehen pitäisi olla se, joka "johtaa" naista suhteessa, määrää kaapin paikan? Että naiselle sellainen on hyväksi? Miksi vielä nykyisinkään naiset eivät uskalla seistä omilla jaloillaan ja kantaa vastuuta itse omasta elämästään? Vai onko kyse sittenkin Mars ja Venus -ilmiöstä? Että toisella on jotakin, mitä toinen kaipaa. Mene ja tiedä. 

Jippu on antanut mediassa itsestään kuvan surullisena nuorena naisena, joka on äärimmäisen epävarma itsestään ja hukassa itsensä kanssa. Ehkä hän tarvitseekin puolisoa, joka pitää huolen ja "panee kuriin" sen Jipun sisäisen teinin, joka kaipinoimalla huutaa itselleen rajoja ja rakkautta. Ehkä hän sellaisessa suhteessa oppii itsenäiseksi ja kasvaa tasapainoiseksi.