Jeesus ei tule, oletko valmis?

"On miettinyt sitä, että miks joillakin ihmisillä on niin suuri tarve pilkata Jumalaa tai tuoda esiin sitä etteikö olis taivasta/helvettiä. Ne jotka uskoo Jumalaan, ni ymmärrän sen miks ne kertoo uskostaan, kun ne haluaa kaikki muutkin ihmiset taivaaseen, mutta mitä höytyy ne, jotka ei usko ja haluaa kuuluttaa sen koko maailmalle? Onko se jotenki kovaa ku uskaltaa olla uskomatta, uskaltaa uskoa ettei mitään olis? Mä uskon ja tiedän, että Jumala on, on taivas ja on helvetti ja en todellakaan nii idiootti ole ettenkö taivaaseen haluais, ku sinne kerta voi jokainen päästä. Sä voit olla eri mieltä ja saat olla ja tänä suvaitsevaisuuden aikakautena sunkin on paras suvaita se, että mä uskon näin. Ja mä toivon, että sä mietit tätä, mitä mä häviän jos oon väärässä? En mitään, mä kuolen ja lakkaan olemasta ja se oli siinä, mutta mitä häviät sä jos sä oot väärässä? Sä huomaat, että taivaspaikka meni sulta ohi ja ikuinen oleminen on silti edessä, sä et kuollukaan lopullisesti. Tää on tärkee juttu mulle ja toivottavasti myös sulle :)"

 

Tällaisen tilityksen bongasin, meinasin purskauttaa päiväkahvit näppikselle tuota lukiessani. Tiedän, että tämänkaltaiselle "pohdinnalle" olisi viisainta kohauttaa olkiaan, antaa mennä toisesta silmästä sisään ja toisesta korvasta ulos. Itse asiassa kirjoittaja, jos tätä lukee, hykertelee tyytyväisenä: ärsyyntyminen on kuulemma varmin merkki siitä, etten ole niin paatunut ateisti kuin annan ymmärtää. Tarvitsen evankeliumia.

Muutamaan kohtaan on silti pakko tarttua.

Minua kiinnostavat eri uskonnot ilmiöinä, vaikka itse en osaa uskoa dogmaattisesti, mihinkään uskontokuntaan tai suuntaan sitoutuen. Näin siitäkin huolimatta, että vieläkin teen eroa evankelis-luterilaisesta kirkosta. 

Asiahan on niin, että maailmassa on tasan yhtä monta maailmankatsomusta kuin on meitä tallaajiakin. Jos todellisuus on subjektiivinen konstruktio, täytyy uskonnonkin olla sitä. On siis parasta hyväksyä se, että joku ajattelee asioista aivan eri tavalla (ja samalla hämmästyttävän samalla tavalla) kuin itse, tarvitsee elämänsä ohjenuoraksi jotakin muuta kuin itse. Ja sekin olisi syytä ymmärtää, että kukaan ei ole yhtään sen oikeammassa kuin toinenkaan. Tämä koskee toki myös minua.

Kirjoittaja ihmettelee ihmisten tarvetta pilkata Jumalaa. Sitä minäkin ihmettelen. Miksi pilkata sellaista, jota ei omasta mielestä ole olemassakaan? Lainaamassani tekstissä sanotaan myös, että kirjoittaja tietää Jumalan, taivaan ja helvetin olevan totta. Paskapuhetta. Uskonasiat ovat nimenomaan uskon asioita. Niiden olemassaolosta ei ole faktuaalista näyttöä. (Ei, en laske sellaiseksi ihmisten kirjoittamaa Raamattua, en Danten Helvettiä, en rajakokemuksia tai Lorna Byrnen enkelijuttuja.)

Suuri kysymys kuuluu, mitä se kirjoittajan napaa kaivaa jäänkö minä ilman oletettua taivaspaikkaa vai en. Tiedän kyllä, lähetyskäsky ja niin edelleen, mutta koskaan en ole tavannut yhtään sananjulistajaa, joka olisi ollut aidosti huolissaan mistään muusta kuin omasta navastaan. Minusta uskoja uskominen tai uskomatta jättäminen ovat niin henkilökohtaisia asioita, että ne eivät kerta kaikkiaan kuulu kellekään muulle. Minut ainakin saa varmimmin ärsyyntymään ja puolustuskannalle tuputtamalla ja itseään ylentämällä. Siis että minä tiedän, mikä sinulle on hyväksi. Kiitos vain, mutta itsellänikin on aivot ja osaan jopa käyttää niitä.

Kirjoittaja kysyy, onko jotenkin kovaa olla uskomatta. Ei. Ei se ole kovaa eikä kivaa. Se vain on. Muistan, kun isäni kuoltua minua lohduteltiin sillä, että isi on taivaassa ja ohjailee minua jostakin pilvenreunalta. En uskonut siihen edes silloin. Olen kai luonteeltani liian rationaalinen. Ajattelen, että niin kuin kukka ihminen syntyy, elää ja kuolee.  Muuta ei ole.  Ei se minusta mitenkään lohdutonta ole.

Maailmassa on toki paljon selittämätöntä, ja selittämätön kiinnostaa ihmistä aina. Ihminen haluaa selityksiä. Minäkin. On itse asiassa huimaa, miten yhteneväisiä ovat eri kansojen suuret tarinat ja miten samalla tavalla - vaikkakin eri termein - monet uskonnot selittävät hyvää ja pahaa, elämää ja kuolemaa. Kyse täytyy olla ihmisen mielen mekanismeista.

Jokainen uskokoon tai olkoon uskomatta. Minä puhun vapauden puolesta. Uskonnonvapauden, sananvapauden. Erilaisten näkemysten kunnioittamisen ja tasa-arvon puolesta.