Ääni on oikeus

Kävin äänestämässä. Facebookin mukaan moni muukin on käynyt. Hyvä me!

Äänestyspäivässä on aina jotakin erityistä taikaa. Suomen liput liehuvat saloissa, laitan ruoaksi karjalanpaistia, illalla vaalivalvojaiset. Lapsi tulee mukaan äänestyspaikalle aistimaan tunnelmaa. Kiinnostuneena 6-vuotias kyseli, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja miksi. Siitäkin tuli keskusteltua, miksi kannattaa äänestää.

Pakko tunnustaa, että kuntavaalit tuntuvat arkisemmalta kuin eduskunta- tai presidentinvaalit, vaikka tietyllä tapaa kuntavaalithan ne kaikkein tärkeimmät ovat arjen kannalta. Ei presidentti vaikuta siihen, miten kotipaikkakuntani järjestää erilaiset peruspalvelut; eduskuntakin "vain" linjaa asioita, jotka kunta tai muut toimijat toteuttavat. Eurovaaleihin suhtautumiseni on ristiriitainen: toisaalta Euroopan parlamentti tuntuu kovin etäiseltä - toisaalta taas koneiston massiivisuuden ja suuren vaikutusvallan takia ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaisia edustajia Suomi sinne lähettää.

Sitä en oikein ymmärrä, että äänestäminen koetaan tylsäksi ja raskaaksi velvollisuudeksi, lähes pakoksi. Puhutaan kansalaisvelvollisuudesta. Kuulostaa kamalalta. Minusta ajattelutapa on täysin väärä. Äänioikeus on etuoikeus. Oikeus. 

Se, että kansalaiset, etenkään naiset, saavat osallistua omista asioistaan päättämiseen, ei ole vielä 2010-luvullakaan itsestäänselvyys. Eikä sekään, että annetuilla äänillä ja kansalaisten mielipiteillä on  vaikutusta - mihinkään. Meillä Suomessa onneksi äänestämällä voi vaikuttaa ihan aidosti. Eikä vain äänestämällä, vaikuttaa voi tietysti myös asettumalla ehdokkaaksi ja toimimalla sen puolesta, että maailmasta, kotimaasta tai kotikunnasta tulee parempi. Hatunnosto jokaiselle ehdokkaalle!

Äänestämättä jättäminen ilman erityisen painavaa syytä on mielestäni jokseenkin raukkamainen teko. Se on sellaista välinpitämättömyyttä, jota minun on vaikeaa sulattaa. 

Vielä ehdit käyttämään äänioikeuttasi!