Markkina-arvoa mittaamassa

Männä viikolla on kohistu myös siitä, kun eräskin jyväskyläläinen maisterismies, Henry Laasanen, loihe lausumaan, että tatuoinnit laskevat naisen markkina-arvoa. Mielipidettään maisteri argumentoi vetoamalla tutkimukseen, jonka mukaan osa miehistä ajattelee tatuointien olevan naisella turn off, (seksuaalista) kiinnostusta vähentävä tekijä.

Kannanottoa ei toki pidä ottaa liian vakavasti. Tuohtumattakin sopii olla, sillä teksti on taatusti kirjoitettu provosoimismielessä, tekemisen puutteessa. Jokainen ajatteleva ihminen tietää varmasti, että ihmiset eivät ole markkinatavaraa ja jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Tatuoinneista saa sukupuolesta riippumatta vapaasti pitää tai olla pitämättä. Voin hyvin kuvitella, että ne ovat joidenkin mielestä turn off. Mutta mitä sitten? Aika harva nainen varmastikaan jaksaa korvaansa lotkauttaa tällaisille aivopieruille. On aivan sama, onko sitä jonkun mielestä hotti (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) vai ei. On myös selvää, että kaikkia ei voi miellyttää. Minäkään en yhtään tykkää junteista, sovinistisista rasistimiehistä, jotka kuvittelevat olevansa luomakunnan kruunuja ja sellaisina saavansa päästää suustaan mitä tahansa.

Jollakin tavalla maisteri Laasasen kirjoitus kuitenkin jäi mielen pohjia kutittelemaan. 

Kuinka epävarma (omasta markkina-arvostaan) täytyykään olla ihmisen, joka yrittää näin nololla tavalla teilata toisia ja ylentää itseään? Laasasen mielestä tatuoidut naiset ovat helppoja, vaikka tekstistä huokuu kilometrin päähän se, ettei Laasanen taida koskaan olla uskaltanut edes yrittää yhtään tatuoitua naista, oman elämänsä subjektia. Siitähän tatuoinneissa on kyse: ihmisen halusta koristella itseään ja kyvystä päättää omasta ruumiistaan. Nimenomaan naisten tatuoinnit ovat useimmiten tarkkaan harkittuja ja merkityksellisiä kuvia ja niiden ottaminen tietoinen päätös. Paitsi kuvalla, myös teolla on oma symboliarvonsa. Ne molemmat ovat osoituksia naisen itsenäisyydestä. 

Sellainen voi toki olla miehestä pelottavaa, jos oma ego on riippuvainen siitä, että saa määrätä ja arvottaa toisia. On tainnut olla maisterinkin tyytyminen niihin maan hiljaisiin, jotka eivät ole vielä uskaltaneet ottaa oman elämänsä ohjaksia itselleen, vaan nöyränä palvelevat elämänsä miehiä, niitä, jotka kuvittelevat, että oma mielipide on jumalallinen totuus. 

Laasasen mukaan naiset eivät opi "totuutta" tatuoinneista siksi, että miehet ovat niin "römpsän" perään, että sietävät rumat tatuoinnitkin, kunhan vain saavat seksiä. Melkoista miesten aliarviointia. Vai onko? Ovatko miehet todella niin helppoja, että kuka tahansa reiällinen olio kelpaa kumppaniksi? Ja jos kerran tatuoinneilla ei lopulta olekaan mitään vaikutusta suhdetoimintaan, miksi niistä ja niiden kantajista pitää kirjoittaa näin vähättelevästi?

Veikkaan, että Laasanen ei usko, jos sanon, että omaa tatuointiani ottaessani pieneen mieleenikään ei juolahtanut ajatella, mitä mieltä muut asiasta ovat. En ymmärtänyt ajatella markkina-arvoani, koska sillä ei ole minulle mitään merkitystä, mitä joku epämääräinen "miesten" joukko minusta ajattelee. Uskon siihen, että miehetkin ovat yksilöitä. Ihmisiä. Niin kuin vanha sanontakin kuuluu, yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Hyvä niin, kaikissa suhteissa. Muuten voisi Laasasellakin olla aika yksinäistä "markkinoilla".