Tekstit
Joulun suunnittelu alkaa olla taas ajankohtaista. Mitä syödään, juodaan ja kuinka koristellaan koti. Mitä lahjaksi lapsille ja kumminkaimoille. Kesksusteluun nousevat myös perheiden alkoholinkäyttötavat. Joissakin perheissä "juhlistetaan" joulua vetämällä lärvit, sitten jo paetaankin liiaksi juhlinutta suomalaiskansalliseen malliin lumihankeen. Toisissa nautitaan lasillinen viiniä ruoan kanssa ja illalla toinen lahjakonjakkia suklaan kanssa. Kolmansissa tissutellaan aamusta asti. Otetaan joulurauhan julistukselle, ruoan kanssa, jälkiruoan kanssa, muuten vaan ja vielä yömyssyt päälle. Neljänsissä perheissä puolestaan alkoholiin ei vakaumuksellisesti kosketa pitkällä tikullakaan ja paheksutaan syvästi niitä, jotka lasillisensa nauttivat.
Ja sitten on meitä viidensiä, joiden jouluun alkoholi ei vain satu kuulumaan. Alkoholittomuuteen ei ole mitään erityistä syytä, emme vain koe alkoholin tuovan jouluun mitään lisäarvoa. Ruoan kanssa raikas vesi on parasta ja glögi maistuu ilman terästystäkin. Konjakista kukaan ei pidä.
Suomessa on muotia nauttia alkoholia sivistyneesti, etenkin jouluna tämä on suuressa suosiossa. Tai "sivistyneesti", koska en ymmärrä, mitä tekemistä alkoholilla ja sivistyksellä on keskenään. Lapsiperheiden vanhemmat haluavat todistaa itselleen ja muille, että lapset eivät ole este elämästä nauttimiselle. On suorastaan kansalaisvelvollisuus näyttää lapsille maltillisen alkoholinkäytön mallia.
Sinänsä totta, että alkoholikulttuurin soisi muuttuvan humalahakuisesta juomisesta maltilliseen nauttimiseen. Itse suhtaudun silti skeptisesti siihen, kuinka monella se lasillinen tai kaksi todellakin jää siihen. Monella tuntuu lipsahtavan helposti tissuttelun puolelle. Ja sitten ollaankin jo vähintäänkin hiprakassa, eikä lapsilla enää olekaan niin kivaa. Aikuisilla kylläkin. Tutkittu tosiasia on, että lapsi kokee aikuisen alkoholinkäytön eri tavalla kuin aikuinen itse. Aikuinen voi mielestään olla täysin skarppi, mutta lapsi kokee vanhemman muuttuneen jollakin epämääräisellä tavalla erilaiseksi, arvaamattomaksi, vaikka mitään varsinaisesti ikävää ei olisikaan tapahtunut. Tämä luo turvattomuutta.
Minusta perheessä pitää olla ainakin yksi vesiselvä aikuinen lasten läsnäollessa. Ihan sama, valvovatko he vai nukkuvatko. Muidenkin soisi rajoittavan käyttönsä siihen yhteen tai kahteen, sillä lapset ansaitsevat turvallisen perheen niin arkena kuin pyhänäkin. Totta kai aikuisella on oikeus nauttia myös alkoholijuomista, mutta joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä sellaista alkoholi jouluun - tai ylipäätään mihinkään - tuo, että ilman ei voi olla.
Suomalainen kansa on tunnettu hampaat irvessä suorittamisesta. Myös silloin, kun puhutaan alkoholinkäytöstä. Yksi suorittaa tunnollisesti kossupullon tyhjennystä, toinen alkoholista kieltäytymistä ja kolmas levittää "sivistyneen" alkoholinkäytön ilosanomaa. Voisiko tässäkin asiassa ottaa vähän rennommin? Juoda vähemmän, nauttia enemmän. Perheestä, joulusta, yhteisestä vapaa-ajasta - ja siitä viinistä myös.
Niin hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaIhan samoja juttuja olen pohtinut mutten oo osannut sanoa yhtä hienosti.
Kiitos *punastuu vienosti* :).
VastaaPoistaEntisinä aikoina, 100 - 200 vuotta sitten, tiukka tapakultuuri säännösteli viinan juomista. Oli tarkkaan määritelty mihin tilanteisiin ja kuinka monta viinaryyppyä otettiin. Niinpä suomalaisten alkoholin kulutus olikin noin 1 - 1,5 litraa vuodessa ja alkoholista seuranneet haitat olivat kutakuinkin tuntemattomia.
VastaaPoistaNormin mukaan jouluna isännän piti ottaa ryyppy aamurukouksen yhteydessä, kirkkomatkalla, annettaessa hevosille joulukaurat jne. Kaikkiaan isännän kuului ottaa 12 ryyppyä ja olla kohtalaisessa humalassa. Sillä varmistettiin seuraavan vuoden sato. Kaatua ei kuitenkaan saanut, se olisi tiennyt sadon menetystä. Muilla perheen jäsenillä oli omat norminsa ja rituaalinsa. Lapsethan eivät tietenkään saaneet viinaa, mutta naisilla oli rituaalinsa joiden yhteydessä ryyppy otettiin.
Tässä voidaankin sitten kysyä miten paljon ihmisten hyvinvointia on edistänyt, kun nyt katsotaan jokaisen oikeudeksi määritellä omat arvonsa ja norminsa.
Kohtuus kaikessa ja jokainen taaplatkoon tyylillään. Totta on, että lapsi tuntee turvattomuutta, jos huomaa aikuisen humaltuneen ja käytöksensä muuttuneen. Toisaalta, kun pysytään kohtuukäytössä (1-2 lasia tms. kunkin kestokyvyn mukaan), lapsikin oppii näkemään, mikä on kohtuullista käyttöä ja alkoholista ei muodostu mitään tabua. Jos sen käyttö kokonaan kielletään ja käyttäjä syyllistetään, tietyssä iässä käyttö alkaa entistä enemmän kiinnostaa kehittyvää nuorta. Jos kohta myös kohtuuttoman käytön malli opitaan äkkiä kotoa.
VastaaPoista