Purkkia ja purnukkaa

Muistuma vuosituhannen alkupuolelta. Istun bussissa matkalla ystäväni luota Jyväskylään. Toinen ystävä soittaa, tulenko hänen luokseen istumaan iltaa. Voidaan vaikka lähteä kaupungillekin tanssimaan. Selvä, tietenkin tulen. Pyörähdän vain kotona siistiytymässä. Pikainen suihku, hiusten kuivaus, vähän meikkipuuteria, ripsiväriä ja huulivoidetta, vaatteet niskaan ja valmis! Liikkuu!

Tulee vuosi 2011 ja kolmannen ystävän syntymäpäiväjuhlat. Aloitan valmistautumisen hyvissä ajoin iltapäivällä. Suihkussa teen normaalipesun lisäksi kasvo- ja vartalokuorinnan. Hiukset pesen normaalisti shampoolla ja hoitoaineella. Suihkun jälkeen laitan kasvoille vahvistavan naamion ja vartalolle tehokosteuttavaa ihoöljyä. Hiuksiin suihkutan tässä vaiheessa värinsuoja-ainetta. Sitten pestään naamio kasvoilta, laitetaan kirkastavia tehotippoja ja kosteusvoidetta. Annetaan imeytyä. Ennen meikkaamista laitetaan hiukset. Tarvitaan tuuheuttavaa kampausnestettä ja suoristusvoidetta. Föönataan. Sitten suoristetaan raudalla, muotoillaan, laitetaan hiuspuuteria, muotoillaan lisää, laitetaan lakkaa ja vielä kiiltosuiketta. Välillä huolehditaan lapsesta, jolla vuotaa verta nenästä. Jatkuu.


Tämän jälkeen olen valmis meikkaamaan. Ensin peitevoidetta ja meikinpohjustusvoidetta, sitten meikkivoidetta, johon on sekoitettu heleyttävää voidetta. Sitten silmämeikin pohjustus, puuteria, rajauskynää, ripsien taivutusta ja ripsiväriä, luomiväriä kahta laatua ja valokynää sinne tänne. Aurinkopuuteria, puuteria, poskipunaa, ja hiukan kimallusta. Huultenrajaus ja huulikiiltoa. Vaatteet niskaan ja valm- 

Ei, ei tämä ole hyvä. En ole alkuunkaan tyytyväinen. Hiukset sojottavat minne sattuu, niitä pitää sukia. Toisessa silmässä on paksumpi rajaus kuin toisessa. Täytyy korjata. Puuteria on edelleen liikaa nenänpäässä. Pyyhitään pois. Pitäisikö laittaa vielä keinotekoista kynsiinkin? Vihdoin kelpuutan lopputuloksen. Nyt voin lähteä.


Kolmekymppinen tarvitsee paljon enemmän kaikenlaista kosmetiikkaa kuin parikymppinen näyttääkseen hyvältä. Sen, minkä ihon heleydessä häviää, voittaa purkkien ja purnukoiden määrässä mennen tullen. Kyse on rahasta. Opiskelijabudjetilla ostettiin korkeintaan tarjousripsaria ja halvinta huulikiiltoa. Kosmetiikkateollisuudessa ymmärretään, ettei minimituloilla taiteileville edes kannata yrittää myydä kovin laajaa tuotearsenaalia, sillä nuoret naiset tietävät näyttävänsä hyvältä ilmankin. Mieluummin rahat käytetään siihen halvimpaan valkoviinipulloon, popcorneihin ja turkinpippuripussiin.


Kolmekymppisiä on hyvä iskeä vyön alle. Lähettää kotiin mainos, jossa suorin sanoin kerrotaan, kuinka iho alkaa veltostua ja ryppyjä ilmaantua juuri nyt. Vaan vielä voit hidastaa vanhenemista tai ainakin peittää sen jäljet ostamalla koko mittavan arsenaalin ihonhoito- ja meikkituotteita. Eivätkä hiuksetkaan ehkä ole enää yhtä elinvoimaiset kuin kymmenen vuotta sitten. Niihinkin pitää panostaa, varmuuden vuoksi jos ei muuten.


Ja mitä tekee kolmekymppinen? Harjoittaako mediakritiikkiä ja nakkaa mainoksen roskiin tuhahtaen? Kyllä. Ja juoksee seuraavalla viikolla, palkkapäivänä, kemppariin ostamaan ensimmäisen silmänympärysvoiteensa. Ja sitten ne tehotipat. Ja sitten... kohta hän huomaakin rämpivänsä loputtomassa kosmetiikkasuossa. Eikä voi kuin todeta, että jos purkkien ja purnukoiden määrä lisääntyy jatkossakin samaan tahtiin, viisikymppisenä juhliin valmistautuminen täytyy aloittaa viikkoa aiemmin.




P.S. Vielä ehtii osallistua arvontaan. Käy kurkkaamassa Blogistin ensimmäinen arvonta -postausta, sieltä löytyvät osallistumisohjeet.