Toisenlainen lahja

Viime viikolla postiluukusta kolahti varma joulun lähestymisen merkki: ensimmäinen lelukuvasto. Oli viisivuotiaasta kuulemma vähän tyhmä lehti, kun oli niin paljon tyttöjen ja vauvojen leluja ja liian vähän taisteluaiheisia isojen poikien juttuja. Minusta niitä oli kyllä aivan riittävästi - edessä on vielä pitkä syksy aikaa torjua kaikenlaisia ase- ja avaruussota-alusaiheisia lahjatoiveita. 


Meillä oli ajatuksena, että lapsellemme ei hankita aseita leluiksi. Emme nähneet niitä tarpeellisiksi lapsen kehityksen kannalta vaan tietynlaisen macho- ja väkivaltakulttuurin edustajina, vaikka Jari Sinkkonen muuta väittääkin. Ja melkein kaikessa sentään olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta sitten tulivat kepit. En ollut koskaan huomannut, kuinka paljon maassa on erilaisia pyssyjä muistuttavia keppejä. Niitä löytyy kaikkialta! Jouduin toteamaan Sinkkosen olevan oikeassa - lapsi tekee aseen vaikka leipäpalasta, jos niikseen tulee. Sitten lapsi sai lahjaksi poliisisetin pyssyineen ja käsirautoineen. Se siitä periaatteesta sitten. Se tosin on kunniakseni (?) sanottava, että itse en ole edelleenkään lapselle yhtään asetta ostanut - kepit kelvatkoon. Vai lasketaanko miekat aseiksi? Entä vesipyssy? Lasketaanpa tietenkin. Hmph. 


Aseita tai ei, lahjatoivelistaan on jo ensimmäiset ajatukset kirjattu. Joulu on siis tulossa. On aika alkaa oikeasti pohtia, mitä haluaisin läheisilleni tänä jouluna antaa.


Joka vuosi päätän antaa vain kauniita tai maistuvia, itse tehtyjä lahjoja. No, ehkä muutaman itsetehdyn lahjan olen vuosien varrella onnistunut saamaan aikaiseksi. Yleensä kuitenkin säntäilen pahimmassa jouluruuhkassa hankkimassa tylsästi kynttilöitä, makukahveja, kirjoja - kenties innostun jollekin hankkimaan jonkun korun tai levyn.


Toisinaan mietin myös kaikkien joululahjarahojen sijoittamista hyväntekeväisyyteen. Muutaman toisenlaisen lahjan olen antanutkin, mutta kovin radikaaliksi en ole näissä(kään) asioissa uskaltanut ryhtyä. Idea on kuitenkin kannatettava, suosittelen tutustumaan. Ehkäpä itsekin olen jatkossa aktiivisempi tässä asiassa.

 http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/

Tänä vuonna toivottavasti muistan säntäilykauden lähestyessä tämän periaatepäätöksen edellisvuosia paremmin: pyrin antamaan kestäviä lahjoja, kulutushyödykkeitä ja elämyksiä. Varsinkin lasten lahjojen kohdalla tämä päätös tahtoo unohtua kun tietää, että viisivuotias ei ymmärrä arvostaa joulupaketista esiin kuoriutuvaa tiedotetta kehitysmaihin lahjoitetuista koulutarvikkeista, rokotteista tai vaikkapa lehmästä sen enempää teatterilahjakorttiakaan, vaikka teatterissa käymisestä sinänsä nauttiikin. Pehmeät paketitkaan eivät taida olla kovin kovassa kurssissa - ihan niin kuin osaisin juuri mitään edes tehdä.

Jään siis tasapainottelemaan eettisten periaatteiden, helppouden ja saajien toiveiden välimaastoon ja toivon löytäväni kompromissin, johon kaikki ovat tyytyväisiä. Onneksi jouluun on vielä aikaa.