Puhetta ryntäistä

Aamun Keskisuomalainen ja sen vanavedessä kaikki valtakunnan mediatkin uutisoivat keskustan pitkäaikaisen kansanedustajan Mauri Pekkarisen mauttomasta vitsistä. Pekkarinen oli työtilaisuudessa kommentoinut naispuolisen tuttavansa, Kuntakiiton johtaja Kristiina Wikbergin ryntäitä. Vitsin kohde oli ottanut asian huumorilla, mutta kolmas osapuoli, vihreiden nuori poliitikko Maia Fandi paheksui asiaa. Pekkarinen itse kielsi koko asian ensin, sittemmin lausunto muuttui, kun YLEltä löytyi nauhoite, jotka todistavat Pekkarisen puheita. Ryntäät olivat kuulemma ensimmäinen asia, joka Pekkariselle oli tullut mieleen, ja se oli virhe. Niinpä. 


Uutisoinnin jälkeen miehet ryntäsivät kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa puolustamaan veli-Pekkarista. Noitahan sattuu, vahinkoja. Pojat on poikia. Paljon melua tyhjästä, eihän Pekkarinen mitään tarkoittanut. Väärin! Vaikka en itsekään lähtisi näiden tietojen pohjalta Pekkarista mistään tuomitsemaan, niin julkinen anteeksipyyntö olisi paikallaan. 

Jos Pekkarisen heitto jostakin keroo, niin hänen (ja lukemattomien muiden miesten) huonosta huumorintajustaan - ja tilannetajustaan. Luulisi kuusikymppisen miehen tuohon ikään ja asemaan mennessä oppineen, millaisia vitsejä sopii missäkin tilanteessa ladella. Mitä jos Kristiina Wikberg olisi kommentoinut Pekkarisen avuntarjousta nostaa mirofonia ryntäiltä ylöspäin vaikkapa, että "mahdatkohan sinä, Mauri, ylettää sitä korjaamaan", olisikohan Pekkarinen vielä ottanut asian huumorilla?

Jos naisen ryntäät tosiaan ovat ainoa asia, joka Kuntaliiton kokouksessa on mielessä, herää kysymys, onko Pekkarinen sittenkään mies paikallaan. On eri asia heitellä kaksimielisiä vitsejä vapaa-ajalla poikien kesken kuin yleisön edessä työtilaisuudessa. Huumoria voi viljellä muistakin asioista kuin seksuaalisuudesta. Ylipäätään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuvassa vitsailussa on syytä olla tarkkana.


Minua näin äkkiseltään koko kohussa eniten häiritsee se, että Wikberg itse otti asian huumorilla ja olisi ohittanut asian olankohautuksella, jos edes sillä. Mitä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta vuonna 2011 se, että nuorempi nainen on se, joka nostaa sopimattomat puheet esiin keski-ikäisen kollegansa sijaan? Onko todella niin, että vanhempien sukupolvien naiset ovat niin tottuneet ja alistuneet seksistiseen puheeseen siinä määrin, etteivät he enää näe, missä menee sopivan käytöksen raja? Onko niin, että uralla etenemisen ehtona on ollut miesten rasvaisien juttujen sietäminen? Nuorempi sukupolvi ei enää katso tällaisia heittoja läpi sormien, vaan vaatii kunnioittavaa suhtautumista, myös vanhemmilta miespuolisilta kollegoilta. 

Seksismi katoaa puheista tuskallisen hitaasti. Voi olla, että vanhemmalle herrasukupolvelle on turhaa yrittää selittää, miksi moiset "vitsit" ovat loukkaavia ja mauttomia. Mielestäni onkin parempi pitää melua vaikka sitten tyhjästä, pääasia on, että sitä pidetään. Muuten tasa-arvo ei etene. En silti ole menettänyt toivoani sen suhteen, että asia joskus muuttuu. Tunnen monta miestä, jotka osaavat ottaa ihmiset ihmisinä, ei vain sukupuolensa edustajina. On hyvä tietää, että on olemassa paljon miehiä, jotka osaavat vitsailla asiallisesti, ilman, että kaikessa puheessa on seksistinen vire ainakin taustalla.


Pekkarisellakin on vielä mahdollisuus pelastaa kasvonsa. Saa nähdä, sortuuko hän selittelyjen tielle ja tulee siten niputetuksi niiden rasvaisten ukkeleiden joukkoon, joiden näkeminenkin ällöttää. Tähän saakka olen kuitenkin kunnioittanut hänen mittavaa uraansa, vaikka en (kaikista) asioista samaa mieltä olekaan.



http://www.yle.fi/alueet/keski-suomi/2011/10/ylen_video_pekkarinen_puhui_ryntaista_2977230.html