Hui kauhistus!

Halloween on täällä. Juuri kävimme naapurini kanssa ostamassa rekvisiittaa huomisiin lastenbileisiin.  On ilmapalloa, asua, hämähäkinseittiä, lepakkoa, kummitusta ja kynttilää. Itse aion esiintyä noitana, sillä niin kuin poikani ystävällisesti taannoin sanoi: "Äiti, sä et tarvii paljon asua, kun sulla on nuo näpyt naamassa!" Selvä. Hattu päähän, musta kolttu ja vaikka noidankynnet paikoilleen, niin hyvin menee. Enemmällä laittautumisella varmaan pelottaisin pienimpiä juhlijoita.


En oikeastaan pidä koko Halloweenista. Turhaa kaupallista hapatusta, amerikkalais-muovinen tapahtuma, jossa juhlitaan - niin mitä? En oikein ole selvillä, mikä on Halloweenin ydin täällä Suomessa. Mieluummin juhlisin vanhaa suomalaista kekriä, mutta tämä ajatus ei innostanut pihan nuorisoa. Kurpitsat, karkit ja kepposet kiinnostavat enemmän, samoin kaikki kauhuelementit, jotka melkein pelottavat lapsia. Ja minua. Niillä siis mennään. 


Toisaalta, tarvitseeko sitä kaikkea ottaa niin vakavasti? Syksy on pitkä ja pimeä, joten välillä on hyvä tehdä kasa herkkuja, koristella juhlatila, pukeutua naamiaisauihin ja viettää  mukava ilta hyvässä seurassa. Arkea on kyllä riittämiin. 

Lienee perinjuurin suomalainen ominaisuus ottaa kaikki asiat vakavasti. Jos juhlitaan, pitää olla kunnon syy. Ja jos juhlitaan, juhlan pitää olla mieluiten harras. Kepeä irrottelu sopii suomalaiseen kansaluonteeseen huonosti, sillä kaiketi pelkäämme kasvojemme menettämistä. Vaikka nyt puhutaankin lastenjuhlasta, johon alkoholi ei kuulu, veikkaan tämän kasvojen menettämisen pelon liittyvän nimenomaan juomakulttuuriin. Suomalainen on ujo selvinpäin, minkä takia rohkaisuryyppyjen ottaminen on kuulunut asiaan. Ja sitten kun niitä on otettu ja otettu ja otettu, mopo onkin karannut käsistä ja juhlinta muuttunut riehumiseksi. On mokattu ja nolattu ja jälkeen päin hävetty. Suomalaisten sietää toden totta opetella pitämään hauskaa ilman viinaa. 

Lastenjuhliin heittäytyminen on hyvää uudenlaiseen juhlimiskulttuuriin opettelemista jokaiselle aikuiselle. Oikeastaan koko perheen juhlat pitäisi määrätä pakollisiksi vähintään kahdesti vuodessa. Mieluiten voisi juhlia yhdessä naapureiden kanssa, sillä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ja kun ilon jakaa monen kanssa, se kertautuu vieläkin enemmän. 


Yritän siis painaa taka-ajalle epäluuloni tarkoituksettomalta tuntuvaa juhlimista kohtaan ja tarttua siihen, mikä oleellista on: hauskanpitoon yhdessä lasten kanssa. Sitä paitsi tietäväthän huomiset juhlat mukavaa puuhastelua jo tällekin illalle: juhlatilan koristelua, leipomista ja kepposten harjoittelua. Tästä se lähtee!