Poltetta ja pureskeltavaa

Lauri Tähkän esikoissooloalbumi Polte julkaistiin eilen. Sinkkulokaisun iskelmähötön perusteella odotin levyä hyvin ristiriitaisin tuntein. Kyseenalaistan nimittäin edelleen soolouralle lähtemisen järkevyyden, olihan edellinen konsepti mitä toimivin. Uskon, että Elonkerjuunkin olisi ollut mahdollista uusiutua. Lisäksi minua pelotti, että Lauri launluntekijänä on mennyt pilalle, sen verran suuri järkytys  Syyskuun kyy oli. 


Olen nyt vajaassa vuorokaudessa kuunnellut Poltteen kaiketi viisi - kuusi kertaa läpi. Levy sisältää upeita sanoituksia ja tähkämäisiä sävellyksiä. Artistin äänikin soi yhtä kauniina kuin aina, tosin osa kappaleista on liiaksi "huudettu" minun makuuni, sillä liian kovaa ja korkealta menevissä melodioissa Laurin ääni ei ole kauneimmillaan. Nimikkokappale Polte koskettaa, samoin Päästän sinut irti, Vielä olet suruton, Rakastuin taas, Kokonaan sun. Pieni ihminen on aihepiiriltään raikkaan erilainen kertoessaan vanhemmuudesta. 

Suurin suosikkini tässä vaiheessa on kuitenkin Sinun täytyy minun luokseni tulla, joka vain jäi ajatuksiin. Pidän selkeästä tarinasta, joka kuitenkin on tarpeeksi moniselitteinen. Pidän äänimaailmasta ja kauniista sävellyksestä Tarttuipa sama kappale poikaanikin, joka hoilasi kertosäettä koko eilisillan, vieläpä huvittavan laurimaisin painotuksin. Ilmeisesti kappale tuli kuunneltua t-a-r-k-a-s-t-i.

Poltteen kappaleissa on sopivasti kaipaamaani rokkia, vaikka iskelmällinen ote rivien välissä välillä vilahtaakin. Onneksi ei liian häiritsevästo Äänimaailma on paikoin edelleen turhan täyteenahdettua, mutta toisaalla myös kauniin raikasta. Kokonaisuus ei silti ole liian siloteltu, vaikka joissakin kohdin tulee yliyrittämisen fiilis. Ehkä - varmasti - keikoilla ote musiikkiin on rennompaa. 

Onneksi Syyskuun kyyn kaltaista humppaa ei levyltä enempää löydy. Jollakin tavalla ihmettelen sen valintaa sinkkulohkaisuksi. Toisaalta taas kokonaisuuden kuulleena valinta on itsestään selvä - mistään muusta kappaleesta ei olisi riittänyt niin paljon puhuttavaa.

Riittää meillä päiviä sen sijaan suorastaan huutaa Elonkerjuuta. Sen olisin jättänyt levyltä pois. Eilen katsellessani levynjulkaisukeikkaa nimenomaan tämän kappaleen kohdalla tuli aivan erityinen ikävä vanhaa. Tiesin, kuinka Simo, Johanna, Lenni ja Antero olisivat puhaltaneet kappaleeseen sen kuriittoman remmastelumeiningin, josta uuden bändin ammattimuusikot eivät tule koskaan tavoittamaan. Tietenkään tarkoitus ei ole kopioida vanhaa, mutta silloin pitäisi tehdä selkeämpää eroa entiseen. 

Levynjulkkarikeikka oli jännittävää katsottavaa. Kaikki tuntuivat olevan jokseenkin hukassa. Lauri oli kuin kevätlaitumille päästetty vasikka, ei tiennyt mihin sännätä ja mitä sanoa. Kappaleet vedettiin hirmuisella tahdilla. Bändi ei oikein vastannut Laurin intoon, vaan oli jollakin tavalla aneemisen tuntuinen, vaikka soitanta olikin taitavaa. Varmaan hekin tuntevat nahoissaan vertailun Elonkerjuuhun, sillä itse ainakin löysin itseni tämän tästä miettimästä, kuinka toiselta tämä voisikaan kuulostaa... 

Yleisölle tilanne taisi silti olla kaikkein hämmentävin. Kappaleiden sanoja ja melodioita ei tietenkään vielä osattu, joten jammailuosasto jäi sen takia vaisuksi. Tuntui, että väki tuijotti lavalle tietämättä yhtään, mitä ajatella asiasta. Kaikki on niin uutta. Outoa. Hyvällä tavallako vai huonolla, sen aika näyttää. Ehkä moni muukin LTEK-fani empii minun laillani, pitääkö uudesta Laurista vai ei. Minuun kyllä Poltteen musiikki osuu, pidän levystä enemmän kuin haluan myöntää. Tämä siksi, että en oikein osta tätä uutta meininkiä. Ainakaan vielä. Kaipaan niin Elonkerjuuta. Katsotaan, totunko. 

Artisti Tähkä taitaa kuitenkin olla varmalla tiellä sooloartistina, olihan esikoisalbumi myynyt jo julkaisupäivänään platinaa. Herralla on niin paljon henkilökohtaisia ihailijoita, että keikoillakin varmasti väkeä riittää, vaikka minkälaista musiikkia soittaisi. Onnea Laurille upeasta saavutuksesta! Ja kaikkea hyvää uudelle uralle. 

Minä jään silti vielä odottamaan Elonkerjuun vastavetoa. Ehkä sitten, kun näen, että omilleen jääneellä "perheelläkin" on kaikki hyvin, voin antautua tälle musiikille täysillä.