maanantai 19. marraskuuta 2012

Mies eikä mikään

Tänään vietetään Miestenpäivää. Minä olen juhlistanut asiaa aiheuttamalla ilmeisiä traumoja yhdelle tulevalle miehelle. 

Asia on nimittäin niin, että poikani on vahvasti yhden asian harrastaja kerrallaan. Kun hän pari-kolmevuotiaana innostui Puuha-Petestä, kaikki leikit olivat pelkkää Puuha-Peteä; Palomies Sami -vaiheessa hän nimesi jopa perheen ruoat aiheeseen sopivasti. Tällä hetkellä on menossa metsästys - mikälieramboilu -buumi. Pyssyjä sun muita aseita vilisee leikeissä, piirroksissa - ja valitettavasti myös puheissa. 

Vaikka tiedän suhteellisen varmasti, että kyseessä on ohimenevä vaihe, tänään kiehui yli ja pahasti. Lapsi oli eskariporukan luontoretken päätteeksi intoutunut jauhamaan ties mitä puukko- ja tappamisjuttuja niin, että opet olivat joutuneet kolme eri kertaa asiasta huomauttamaan. Kun menin poikaani hakemaan, yksi hoitajista mulkoili minua erittäin pahasti. Tunsin olevani kelvoton kasvattaja, kun lapseni ei osaa pitää mielikuvitustaan kurissa.

Yritin jututtaa poikaa asiallisesti. Halusin tietää, mistä jutut ovat saaneet tällä kertaa alkunsa, puhuivatko muut samanlaisia - ja mitä oikeastaan oli puhuttu. Vastassa oli silkkaa jurotusta. Siitähän minä sydämistyin ja päätin takavarikoida lapsen kaikki aseisiin viittaavatkaan lelut. Viikoksi varastoon ja piste. Sanomaani vahvistaakseni lisäsin, että minkäänsortin pyssy- ja tappamispuheista viikon aikana perutaan karkkipäivä tulevalta lauantailta. Jos viikko menee hyvin, lelut - tai ainakin osan niistä - palautan ensi maanantaina. Jos ei, takavarikkoa jatketaan viikko kerrallaan.

On muuten vaikeaa selittää 6-vuotiaalle, miksi toimin niin kuin toimin. 

Inhoan henkilökohtaisesti kaikenlaisia aseita ja pyssyleikkejä sydämeni pohjasta, mutta olen toki Sinkkoseni lukenut ja tiedän, ettei lapsi ajattele niitä samalla tavalla kuin aikuinen. Lapselle taistelusankari ei merkitse silmitöntä joukkoteurastusta eikä hän ajattele oikeaa kuolemaa, vaan sankari edustaa nimenomaan sankaruutta, tietynlaisia supervoimia, joihin samastua. Se kuuluu monien poikien kehitykseen luonnollisella tavalla. Samoin tyttöjen maailmassa Barbiet sun muut saattavat edustaa aikuisen silmiin vastenmielistä naiskuvaa, mutta ei pikkutyttö ajattele nuken uhkeiden muotojen ja tuuhean hiuskuontalon seksististä funktiota, vaan rakastaa blingblingiä sen itsensä takia. 

Toki vanhemman on hyvä tarjota vaihtoehtoisia ja realistisempia nais- ja mieskuvamalleja lapselle. Silti en usko, että pyssy- tai barbieleikit ovat itsessään haitallisia, kunhan ne pysyvät sääntöjen mukaisina ja lapsi osaa puuhata muutakin. 

Tässä onkin suurin syy takavarikkoon. Aseintoilu meni pojaltani nyt yli. Tai ainakin se ylitti minun sietokykyni. On hyvä viheltää peli hetkeksi poikki ja saada muuta ajateltavaa. Ilmeisesti myös päiväkodin kasvattajien sietoraja ylittyi. Ymmärrän kyllä, että eskaripoikien joukkovilliintyminen mokomassa asiassa ei kuulosta siltä, sellaisessa ympäristössä haluaisi päiväänsä viettää. Sinänsä hiukan koomista, että ensin lasta moitittiin päiväkodissa liiasta herkkyydestä ja seuraavaksi sitten liian karskeista puheista. Ei siis kohden koskaan.

Palatakseni Miestenpäivään. Ei varmaankaan ole helppoa olla mies nykymaailmassa. Liian helposti sanotaan, ettei se ole mies eikä mikään, joka ei rakenna omaa taloa. Sanotaan myös, että pitää olla mies eikä mikään hiiri. 

Vanhat, stereoyyppiset käsitykset oikeasta miehisyydestä istuvat tiukassa. Ei saa itkeä, pitää olla kova, kilpailuhenkinen, urheiluhenkinen ja menestyä. Toisaalta pitää myös olla pehmeä ja tunteellinen, osallistua lasten ja kodinhoitoon, tarjota turvaa ja olkapäätä naiselle. Pitää olla sitä, ei saa olla tätä, kuuluu tehdä sitä ja tätä mutta ei missään nimessä tuota, jos on sattunut syntymään penis jalkojen välissä.

Miten tämän maailman saisikaan muuttumaan sellaiseksi, että ihmiset sukupuolestaan riippumatta saisivat olla omanlaisiaan? Herkkiä, rämäpäitä, humanisteja, matemaatikkoja, kotihiiriä ja maailmanvalloittajia. Jokaista tarvitaan.


 Herra 6 v.:n näkemys Termonaattorista

"Miestenpäivän juhlinnan tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolisen tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen vastapainoksi tiedotusvälineiden usean tarjoamille kielteisille mieskuville, jotka saattavat lannistaa poikia ja miehiä tuottamasta positiivista panosta läheisiin ja yhteiskuntaan. Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja juhlitaan tapahtunutta edistystä ja saavutuksia kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon." (Lähde: Wikipedia)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!