Tekstit
Kävin eilen kampaajalla. En olisi uskonut, että pehmeä ruskea, vaaleita raitoja -yhdistelmä voisi mennä kovin pommiin. Meni. Lopputuloksena pohjaväri on jotakin keltaisen ja punaisen välimaastosta (ei kuitenkaan oranssi, vaan epämääräisemmällä tavalla), vaaleat "raidat" ovat enemmän tai vähemmän kellertäviä läiskiä hopeashampoosta huolimatta.
Kampaaja huomasi itsekin mokansa, ja pyysi soittamaan, jos hopeakäsittely ei auta katastrofin korjaamisessa. Pitäisi siis tarttua luuriin, mutta kun hävettää olla hankala asiakas ja valittaa. Itse asiassa pelkään pillahtavani puhelimessa taas itkuun, niin paljon lopputulos harmittaa.
Yritän miettiä valmiiksi, miten asiani muotoilisin, etten vaikuttaisi liian tyytymättömältä. Vaikka toisaalta, miksi en saisi reilusti olla pettynyt ja tyytymätön? En usko, että kampaaja ottaa sitä henkilökohtaisesti. Vai ottaako? Apua.
Varmaan useimpiin suomalaisiin on istutettu miellyttämisen ja kohteliaisuuden mentaliteetti, liiankin syvälle. Asiakkaana emme ole kovinkaan vaativia. Ravintolassa sitkeä pihvi ja hidas palvelu ovat meille "ihan OK", vaatekaupoissa palvelu on nykyisin lähes tuntematon käsite - eikä kampaajallekaan tohdita sanoa, jos lopputulos ei miellytä. Vaikka pitäisi kyllä. Ravintolasta haetaan elämyksiä, rentoutumista, hyvää mieltä; vaatekaupoista ja kampaajalta itsetunnon vahvistusta ja piristystä. Suomessa kaikki maksaa sen verran paljon, että rahalleen olisi syytä saada vastinetta, hyvää mieltä.
Ei pidä olla liian kiltti, ainakaan paikoissa, jossa siitä ei ole hyötyä. Suurempi vika päässä on silloin, jos pään vikaa ei hoida kuntoon. Ei muuta kuin soittamaan.
Edit.
Seuraavana päivänä:
Rohkea rokan syö. Soitin kampaajalle, sain uuden ajan täksi aamuksi. Uusi väri ja päälle pullo loistavaa muotovaahtoa puoli-ilmaiseksi. Tyytyväinen asiakas - ja kampaaja. Oli kuulemma itsekin sitä miettinyt ja harmitellut, kun ei ollut onnistunut. Kaikkia olisi jäänyt harmittamaan, ellen olisi soittanut ja reklamoinut.
Ilme on typerä mutta hiukset - pääasia - sentään näkyvät suhteellisen hyvin.
Voi ei. Mutta lohduttaako yhtään kun kerron että mun pää on vielä pahempi katastrofi. Mulla vaan tippui hiukset päästä ja jouduin ajamaan kaikki pois, tällä hetkellä vajaan sentin mittainen siili päässä (ja todellakin toivon että nämä kasvaa vielä joskus takaisin...) Nukunkin pipo päässä kun ahdistaa katsoa peiliin. Ja nyt varisee ripset, nice.
VastaaPoistaJa ymmärrän tuon että jotenkin nolottaa valittaa, olen samanlainen, kauheen vaikea saada suutaan auki vaikka ois kaikkien etu että virhe korjataan. Toivottavasti tukasta tulee hieno vielä <3
Voi kauheaa, Mia, mitä sulle on tapahtunut :O. Tämä katastrofi ei tosiaankaan ole ollenkaan samassa mittakaavassa, vaikka katastrofi onkin. Menen huomenna uuteen käsittelyyn, tosi hyvin kampaaja suhtautui asiaan. Raportoin sitten, miten mun kävi. Tsempit sinne siilinkasvatukseen :)!
VastaaPoistaMulla on mottona, että asiasta kannattaa mainita jos sille voi tehdä jotakin. Ainakin pari kertaa olen saanut ravintolassa uuden annoksen, kun oli palanutta tai kylmää ruokaa. Mutta terveyskeskuspalvelut ja niistä palautteen antaminen on taas ihan oma juttunsa...
VastaaPoistaSe on niin totta, että monissa tilanteissa suomalaiset nielevät kiltisti protestinsa ja tyytyvät kohtaloonsa. Niinpä on aika hankalaa asua suomalaisena Hollannissa: hollantilaiset nimittäin sanovat suoraan, jos jokin ei miellytä. Ja usein tällaista reaktiota odotetaan, ennen kuin asioihin laitetaan vauhtia... (huokaus). Onneksi sait soitettua kampaajalle! :)
VastaaPoistaOnneksi olkoon että sait soitettua ja että tarina jopa sai onnellisen lopun!
VastaaPoista