Työasioita

Piti sitten tämäkin päivä nähdä, että olen Jyrki Kataisen kanssa jostakin samaa mieltä. Pääministerimme oli eilen muun muassa  Helsingin Sanomien mukaan huolissaan äitien pitkistä tauoista työelämässä. Esimerkiksi Ruotsissa nuoret aikuiset naiset osallistuvat työelämään aktiivisemmin kuin suomalaiset sisarensa. Ruotsalaisnaiset keräävät enemmän eläkettä vanhuuden turvaksi ja etenevät urallaan paremminpalkattuihin tehtäviin kuin suomalaiset. Ilmiö edistää tasa-arvokehitystä Ruotsissa ja jarruttaa sitä meillä. 

Jotakin tarttis teherä.

Kotiäidit ymmärsivät Kataisen avauksen (tahallaan?) väärin. Eilisen aikana nähtiin ja kuultiin huolestuneita kommentteja siitä, kuinka pääministeri haluaa pakottaa naiset töihin lusmuilemasta ja on tunkemassa lapset säilytyslaitoksiiin, jossa kaiken kukkuraksi hoidon taso on kelvotonta. Vakuutettiin kotiäitiyden olevan arvokasta työtä. Ja voi voi, kun raha se vain on, joka puhuu.

Tästähän uutisessa ei ole alkuunkaan kyse. Pääministeri on huolissaan naisten työmarkkinakelpoisuudesta ja sen vaikutuksesta tasa-arvokehitukseen. Tietysti kyse on Suomestakin, suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle Suomella ei ole varaa siihen, että iso osa työikäisistä naisista on työmarkkinoiden ulkopuolella. Mutta ennen kaikkea kyse on tasa-arvokehityksestä. Naiset jäävät muutenkin matalapalkkaisempiin töihin kuin miehet korkeammasta koulutustasosta huolimatta. Asemaa työmarkkinoilla ei tosiaankaan paranna se, että työelämästä ollaan pois jopa useita kertoja kolmen vuoden pätkiä.

Tietenkin lasten hyvinvointi on itseisarvo. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Mutta tässä pääministerillä on tuhannen taalan paikka muuttaa Suomea. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasaisemmin molempien vanhempien kesken ja vanhempain- ja hoitovapaiden tasa-arvoisen jakamisen on oltava nykyistä helpompaa ja houkuttelevampaa. Mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen on järjestettävä nykyistä enemmän. Myös miehille. Ei nimittäin ole millään mittapuulla ajateltuna kohtuullista, että kotonaoleva äiti tarkoittaa samalla kahden edestä töitä paiskivaa isää. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan ja molemmat vanhemmat lapsiaan.

Työelämän pitää joustaa ihmisten tarpeiden mukaan, niin ihmisetkin jaksavat ja pystyvät vastaamaan työelämän tarpeisiin. Ymmärrän hyvin, miksi pienten lasten vanhemmat haluavat olla lastensa kanssa kotona, jos vaihtoehtona ovat ylipitkät ja tolkuttoman kiireiset työpäivät, jotka vievät kaiken ajan ja energian. Kyllä sitä haluaa olla läsnä lapsensa elämässä - enkä puhu nyt niistä muutamasta tunnista, jotka jäävät hoitopäivän ja nukkumaanmenon väliin. Ne eivät yksinkertaisesti riitä. 

Jyrki Katainen puhuu mielellään uudenlaisesta Suomesta. Olisi hienoa, jos tulevaisuuden Suomessa jokaisella kansalaisella olisi tasa-arvoisilla työmarkkinoilla mielekästä työtä - mutta vain sen verran, ettei koko muu elämä jää elämättä. Ihmisen ei pidä joutua joko - tai -valintatilanteeseen vain siksi, että haluaa perheen. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa toimivia työmarkkinoita. Nuorten aikuisten pitää taipua paitsi tekemään töitä, myös tekemään uusia työntekijöitä.

P.S. Eilen julkaistiin ensimmäinen Nollapisteeseen kirjoittamani artikkeli. Käy lukemassa Blogi - huvin ja hyödyn kimurantti liitto -teksti ja jätä tänne blogin kommenttiboksiin mielipiteesi tekstistä. Kiitos!