Henkinen mummo

 Eilen ilmestyneessä Me Naisissa oli juttu henkisestä mummoudesta. Ilmiö on sukua elämän leppoistamiselle elikkäs downshiftaamiselle sekä kotoilulle. Löysin jutusta täysin itseni. Hämmentävää. Ihanaa. Tälle oireyhtymälle on joku nimikin!

Henkinen mummoilu on marjastusta, säilömistä, pullanleivontaa, sukankutomista, lukemista ja yhteistä aikaa ystävien ja perheen kanssa. Ei puhuta laatuajasta, vaan mahdollisimman paljosta ajasta. Rauhasta. Se on vastaisku bling-bling-elämälle, baarerissa näyttäytymiselle, itsensä ylettömälle puunaamiselle, langanlaihalle naisihanteelle, kiireiselle työelämälle ja noin miljoonalle harrastukselle. 

Henkisen mummon mielestä rentouttavinta on koota ystävät yhteisen ruokapadan ääreen tai järjestää ompeluseuroja, joissa käsitöiden tekeminen ei ole Se Juttu. Mummolla on aikaa pysähtyä katselemaan oravien pesäntekoa, lasten leikkejä ja käpertyä sohvannurkkaan kuuntelemaan, kuinka tuuli ulvoo nurkissa.

Mummolassa on verkkainen tunnelma, äänekkäästi raksuttava seinäkello, merisää radiossa ja rusinasoppaa mukissa. Mummolassa tuoksuu tuoreelle rieskalle, puhtaalle pyykille ja kamfertintipoille. Mummolassa on aina kesä. Mummola edustaa rauhan ja turvan tyyssijaa. Ennen muuta mummola on mielentila, jota moni ruuhkavuosiaan elävä kaipaa arjen vastapainoksi. Pidemmälle vietynä mummoilu on elämäntapa, josta tulee lyhyiden tuokioiden sijaan pysyvä osa arkea. Vähennetään työntekoa, jotta aikaa jää elämästä nauttimiseen ja opetellaan nauttimaan pienistä arkisista asioista: makaronilaatikosta, syyssateesta, postikorttien kirjoittamisesta. Elämyksiä varten ei tarvitse matkustaa NEw Yorkiin tai hypätä benji-hyppyä.

Moni haluaa mummolatunnelmaa kotiinsakin. Me Naisetkin muistuttaa, että koti on nykyisin tärkeämpi paikka kuin vuosiin, ehkä vuosikymmeniin. Kotia laitetaan ja sisustetaan hartaudella. Kun kotiin on panostettu, siellä myös viihdytään. Kotona tehdään kotiasioita. Ja koska maailmanmeno on muuten aika hektistä ja kuormittavaa, tekee mieli pysähtyä yksinkertaisten asioiden ääreen. Sellaisten kuin pullataikina tai sukantekele. Kaipuu mummoiluun näkyy monissa blogikodissakin. Vanhat tavarat ovat arvossaan, ja moni haluaa luoda kotiinsa rustiikkisen tunnelman. Räsymattoja, vanhoja astioita ja sen sellaista löytyy omastakin kodistani. Niin kuin monesta muustakin ikätoverini kodista. 

Mummoilu on myös  oiva keino säilyttää suomalaista kansanperinnettä. Olisi kauhea ajatuskin, että kiinalaislapset tekisivät meidän lasten villasukat. Vaikka vieläkin odotan rohkeudenpuuskaa tarttua oman kutimeni kantapääntekoon, aion opetella sen vaikka mikä tulisi. Olenhan henkinen mummo.


P.S.Vielä ehtii osallistua arvontaan!