Mutta jotta haasteen idea ei vesittyisi tyystin, valitsin muutaman minulle rakkaan esineen.
Ensin mekkoni, jota olen käyttänyt 2-vuotiskuvassani. Äiti kyllä väittää, että kyseessä oli 1-vuotiskuva, mutta vanhojen valokuvien perusteella uskallan olla eri mieltä. Sitä paitsi - tuo mekko on 98-senttinen. Eivät 1-vuotiaat käytä niin isoja vaatteita.
Oli miten oli, minulla ei ole itselläni yhtään kuvaa kyseisestä sarjasta. Mutta mekko on säilynyt. Olen jo vuosia suunnitellut, että kehystän sen. Ei keräisi pölyä niin kuin henkarissa roikkuessaan. Ehkä vielä joku päivä muistan toteuttaa ideani...
Toinen esine, jota voisi rakkaimmaksi sanoa, ovat pappani tekemät sukset. Pappa kaatui sodassa. Äitini oli silloin 7-vuotias. Minä olin saman ikäinen, kun oma isäni kuoli. Papan kuva ja sukset ovat ainoa konkreettinen muisto hänestä.
Olen monta kertaa suunnitellut suksista tehtävän jotakin: hyllyn, naulakon - jotakin. Mutta sitten ne ovat aina lopulta päätyneet nojailemaan seinää. En kerta kaikkiaan raaski tehdä niille mitään.
Joku on vaihtanut suksiin alkuperäisten tilalle uudet siteen kultaisella 60-luvulla.
Kolmas rakkain esine on varmaankin sipulikulhona toimiva savivati, jonka joskus teininä löysin lapsuudenkotini varastosta. Vati on ensimmäinen vanha esine, jonka olen koskaan hankkinut itselleni. Voisikohan sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti ;). Vati on kulkenut mukanani kaikissa kodeissani. Se toimittakoon myös esiteltävän astian virkaa tällä kertaa.
Nyt vetäydyn lepäämään. Kurkunpään tulehdus iski. Ääntä ei ole. Olo on kuumeinen. Yskittää.
P.S. Pakko lisätä vielä yhden rakkaan esineen kuva. Vaaleanpunainen pantteri vuodelta 1982 tai jotakin sinne päin. Joululahja
Ihania muistoja ja kuvia <3
VastaaPoistaParanemisia!
Kiitos, M <3!
VastaaPoistaMulla on samanlainen pantteri ja samaa vuosikertaa. Hyvässä kunnossa edelleen, omalla lapsella leluna :)
VastaaPoista