Toisen romu on toisen aarre

Käytin tämänpäiväisen lapsivapaan koluamalla kirppareita. Olen hyvin ylpeä saaliistani, vaikka saan löydöilläni taatusti monet huokailemaan, eikä varmaankaan ihastuksesta. Mutta niin se vain menee, että toisen romu on toisen aarre. 

Lampunvarjostin. Tai siis lampunvarjostimen kehikko. Tätä voi tuunata - tai sitten olla tuunaamatta! Tällä hetkellä se on minusta täydellinen juuri noin. No, sähköt pitää joka tapauksessa vaihtaa.

 Oikealla lasikannella varustettu vitriinilaatikko. Ei aavistustakaan vielä, mitä laatikkoon laitan ja minne sen ripustan, aika näyttää. Ehkä lapsen vauvamuistot saavat laatikosta kodin, ehkä sinne tulee jotakin taidetta. Ehkä jotakin ihan muuta!

Vasemmalla hurmaava kaappi, ilmeisesti vanha lääkekaappi. Turkoosi väri on täydellinen, ja punainen nuppi on kuin piste i:n päälle, ollakseni oikein kliseinen.


 
 




























Kaapin sisällä on yksi hylly. 

Ensimmäinen ajatukseni on, että kaapin voisi sijoittaa pojan huoneeseen, sinne kun on muutenkin tulossa samaa värimaailmaa. Kuvittelisin, että (kohta) koululaisella olisi tällaiselle kaapille paljonkin käyttöä. Lienenköhän ihan väärässä?

Toisaalta kaapille voisi löytyä käyttöä eteisestä, keittiöstä, vessasta - etenkin vessasta! Hm. Ehkä tämäkin kertoo itse, mihin se haluaa asettua asumaan ;).