Tekstit
Entä, kun en rakasta?
Olen väärän näköinen, kokoinen, luonteinen, mielipiteeni ovat vääriä. En osaa olla niin kuin haluaisin. Katson itseäni kokovartalopeilistä mennessäni saunaan. Inhottaa. Vatsamakkarat, kampurajalka, iso nenä, riippurinnat. Kaikki. Yritän laittautua nätiksi - olen suttuinen, tyylitön, ruma. Kavereille sanon aina väärät sanat väärään aikaan. Huumoriani ei ymmärretä, se on vääränlaista. Miksi kukaan haluaisi olla tällaista lähelleen, ystäväksi?
Haluaisin olla iloinen, ystävällinen, syvällinen, hauska, ahkera, tyylikäs, innostava, viisas, innovatiivinen, lempeä, kaunis, lämmin, rohkea, empaattinen ... olen tyhmä, laiska, saamaton ja ruma.
Jotakin tarttis teherä.
Pitäisi löytää työpaikka, laihtua, liikkua enemmän, reipastua, opetella kuuntelemaan, unohtaa itsensä, antaa anteeksi enemmän. Syödä terveellisesti ja olla vähemmän pisteliäs ja paljon vähemmän juro. Mutta kun koko ajan särkee! Milloin minnekin. En jaksaisi enää. Tekosyitä kaikki.
Kaipaan halausta, lupaa olla sellainen kuin olen. Olo on orpo.
Sitten syliin kapsahtaa kuusivuotias, ottaa kaulasta kiinni ja sanoo: "Äiti, sä olet mun paras kaveri ja mun lempibändi on Veikko Lavi." Silloin on pakko nauraa.
Minulla on syy.
Joo. Tuttua on. Mutta eihän sitä koko ajan ole noin pöljä. Yleensä pysyy järjissään, toisinaan sitten valuu tollaseen suohon.
VastaaPoistaToi ikuinen laihduttamisen vaatimus on älytön. Nykyisin pitää olla laiha kahdesta syystä: a) kauneus, b) terveys. Tekisi mieli lihottaa itsensä 200-kiloiseksi ihan kapinan takia.
No laihdu (!)ja liiku enemmän. Ja lopeta ruikurus. Eihän se ole mahdotonta/vaikeaa? Käy katsomassa (oilist käynyt) Paviljongilla Finess-karsinnoissa vähän kropan mallia ja kyselemässä ravitsemusohjeita.. :) Aika harva tässä maailmassa voi tulla "hyväksytyksi sellaisena kun on". Tavalla tai toisella täytyy itseään muokata, että kelpaisi. Niin se vaan on.
VastaaPoista