Tekstit
Eilen torstaina ilmestyneessä MeNaisissa on juttu Gotlannissa sijaitsevasta Sielukoulusta, jota ylläpitävät suomalaiset energiahoitajat Suvi ja Ville Savolainen. Juttu on täynnä sen sortin hörhöilyä, jota en ymmärrä ollenkaan. Vaan eipä minun kaikkea tarvitse ymmärtääkään.
Se, mikä jutussa pahiten särähti korvaani, oli Suvi Savolaisen toteamus siitä, että lapsi valitsee itse ne olosuhteet, joihin haluaa syntyä. Hänen oma lapsuutensa ei ollut paras mahdollinen, mutta hän kuulemma tarvitsi ne kokemukset, ettei hänen egostaan kasvanyut tympeä ja ylimielinen.
Onkohan Savolainen miettinyt asiaa aivan loppuun asti? Ihanko varmasti narkkariäidin heitteillejätetty ja pahoinpidelty lapsi on valinnut kohtalonsa? Tai joku toinen nälkäänäkevä, hyväksikäytetty ja lopulta surmattu lapsi? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin julma tämä maailma on. Kuinka kamalia näiden lasten egot ovatkaan, että vain tällaisen kohtalon valitsemalla voi kasvaa paremmaksi ihmiseksi? Siis jos sattuu säilymään hengissä aikuiseksi asti. Ja entä, jos pahan kierre jatkuu? Jos egosta tulee aikuisena tympeä ja ylimielinen, paha ja ilkeä kurjista lähtökohdista huolimatta?
Savolaisen ajatusmalli lienee mahdollinen vain länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatille, sellaiselle, joka ei ole elämässään kohdannut todellisia vaikeuksia. Itsekin ajattelen, että ihminen on kokemustensa summa ja kaikesta, mitä eteen tulee, voi oppia lopulta jotakin - tai jäädä vellomaan negatiivisuuteen. Siihenkin uskon, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mutta että kohtuuttoman kurja lapsuus olisi oma valinta, joka on tarpeellinen?
Olen sanaton.
Suurlähettiläät: Tyhjä taulu
Ehkä näin suppean asiaan perehtymisen perusteella ei kannata tehdä noin yksniitistä johtopäätöstä. Suvin pääasiallinen sanoma ei ehkä kuitenkaan ollut tuo, että lapsi valitsee itse olosuhteensa, johon haluaa syntyä, vaan mainitsi asiasta yhdessä lauseessa. Miten voit arvella näillä tiedoilla hänen olevan henkilö, joka ei ole elämässään kohdannut todellisia vaikeuksia? Ja mitä ne todelliset vaikeudet ovat? Eiköhän sekin kokemus ole perin yksilöllinen. Onneksi Suvin ja Villen lähipiirin kuitenkin kerrotaan olevan suvaitsevaisia. Eikö ole tärkeintä, että saa tehdä sitä mitä parhaiten osaa ja mitä rakastaa ja tulee sillä toimeen ja maksaa veronsakin? Ja vielä: henkimaailman ja muista yliluonnollisista kokemuksista ei voikaan tietää eikä niistä mitään ymmärtää kuin sellainen, jolla on itse ollut tilaisuus päästä niihin osalliseksi.
VastaaPoistaSuora lainaus: "Lapsi valitsee itse olosuhteensa, joihin syntyy", Suvi uskoo.
VastaaPoistaTämän enempää en edes väitä tietäväni. Tuo lainattu virke pysäytti. Kauhistutti. Ärsytti. Iljetti.
Ihan asian vierestä: Onpa hyvä uusi ulkoasu blogilla!
VastaaPoistaKiitos, Campasimpukka :)!
VastaaPoistaKyllä sinäkin vielä ymmärrät Suvin lauseen,jos et tässä ihmiselämässä,niin viimeistään kun palaat tuonpuoleiseen. Ja vielä tärkeämpää;älä tuomitse jotain mitä et ymmärrä.
VastaaPoistaToisen mielestä monenlaiset ilmiöt ja kohtalot kuuluvat normaaliin elämään, jonkun toisen mielestä ne ovat taas "todellisia vaikeuksia". Joku muu taas pitää pieniä vastoinkäymisiä "todellisina vaikeuksina". Kaikki on niin suhteellista. Sitten kun itse kokee tai lähipiirissään kohtaa vammaisuutta, liikuntarajoitteisuutta ja/tai oikeasti vakavia sairauksia ja kuolemaa, ei ole tarvetta valittaa ihan pikkuasioista. Ja siinä valossa mm. työttömyys ei tunnu todelliselta vaikeudelta, kuten ei myöskään joku ihottuma tai pikkutapaturma. Tässä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kaikilla on kaikkea tarvitsemaansa joka tapauksessa.
VastaaPoista