Tekstit
Taas on saatu kohu aikaan. Elonkerjuu-yhtyeen Simo Ralli kirjoitti romaanin, jonka toinen päähenkilö on kuvitteellisen ex-bändin basisti. Basisti ei kuvaa bändistä lähtenyttä laulajaa erityisen mairittelevin sanankääntein. Katkeruuttakin on ilmassa, olihan solisti valmistellut salassa ja levy-yhtiön suojeluksessa tulevaa soolouraansa.
Koska Rallin oma bändi koki suunnilleen samanlaisen kohtalon, iltapäivälehdissä on vedetty yhtäläisyysmerkit näiden kahden yhtyeen välille. Totta kai Ralli kirjoittaa Lauri Tähkästä! Vihdoinkin Ralli puhuu suunsa puhtaaksi! Ex-bändiläisen katkeraa tilitystä!
Hetkinen! Eikö kukaan ole kertonut toimittajille, että romaani on fiktiivinen tekstilaji? Vaikka se muistuttaisi kuinka paljon tahansa reaalielämää, se ei ole totta. Romaanien Kalle Päätalo ei ole tosielämän Kalle Päätalo, vaikka esikuvaansa kovasti muistuttaakin. Piste. Romaanin basisti ei ole Simo Ralli eivätkä hänen tunteensa ja mietteensä Rallin mietteitä. Piste. Kirjailijalla on vapaus - ja jopa velvollisuus - kuvittaa tarinaansa, kertoa tunteista ja tunnelmista. Täytyy liioitella sopivasti. Täytyy rakentaa vetävä tarina. Romaani voi pohjautua tosielämään, jäljitellä sitä, mutta se ei ole totta. Piste.
Vielä en ole Rallin Uurna-romaania lukenut, onhan sen virallinen ilmestymispäiväkin vasta tänään, mutta tilauksessa teos jo on. Posti tuonee sen pian. On tietysti turhaa ja mahdotontakin muodostaa mielipidettä sellaisesta, mitä ei tunne kunnolla, mutta sellaisen käsityksen olen mediasta saanut, että kärpäsestä on jälleen kerran tehty härkänen. Iltapäivälehtien skandaalienjano on kyltymätön. Kohu on nostettu ilmeisesti hyvinkin mitättömästä sivujuonteesta, muutamasta irrallisesta virkkeestä, jossa kirjan hahmo kuvailee tuntojaan.
Ralli varmasti hallitsee mediapelin, mutta näin sivusta katsottuna sanoisin, että asiaa ei kannata lähteä selittelemään ja selvittelemään oikeastaan millään tavalla. Mitä enemmän selityksiä, sitä epäilyttävämmältä kirjailija vaikuttaa. Kohu varmasti lisää kiinnostusta kirjaa kohtaan, mikä on tietysti hyvä asia, mutta koska romaanin fokus on muualla, nykyajan seitsemään kuolemansyntiin perustuvassa veijaritarinassa, mokomalle kuriositeetille ei pidä antaa liikaa painoarvoa.
Itse olisin näin äkkiseltään ajateltuna jättänyt romaanista pois kaikki sellaiset kohdat, jotka voidaan tulkita faktaksi. Selvää on, ettei keltainen lehdistö erota faktaa fiktiosta eikä fiktiota faktasta. Mutta toisaalta - ovela myyntikikkahan tuo on.
Joopa joo, jokainen tajuaa, että Ralli on kirjoittanut tämän katkeruudesta Lauri Tähkälle, vaikka kuinka olis fiktiivinen tekstilaji kyseessä. Ja kyllä ne toimittajatkin erottaa eri tekstilajit toisistaan varmaan vähintään yhtä hyvin kuin sinäkin. Muuten, kysynpähän vaan, että mitä järkeä on ostaa itselleen romaaneja, kun niitä saa ilmaiseksi lainata kirjastosta? Tietokirjallisuuden ja ammattikirjallisuuden ostamisen ymmärrän, mutta en romaanien. Köyhän rahoille löytyy kyllä parempaakin käyttöä.
VastaaPoistaAha.
VastaaPoistaVähän samoilla linjoilla joudun olemaan kirjan sisällön suhteen. Nimittäin kyllähän sen kaikki ymmärtävät, mistä kirja kertoo. Tätä ei tietenkään voi sanoa ääneen, varsinkaan Ralli.
VastaaPoistaNoh tuosta köyhyydestä tahtoisin sanoa sen, että tässä blogissa tavallinen ihminen kertoo elämästään. Siis tavallinen, ei mitenkään erikoisen köyhä. Monen ihmisen todellisuudentaju kärsii netissä surffatessa, missä joka toinen bloggaaja elää isossa kauniissa talossa ja antaa ymmärtää, että herää aamulla hiukset kauniisti kiharalla ja kasvot meikattuina. Ja kaikkien kodit ovat joko yhtä tai sitä toista tyyliä. Arvatkaapa mitä ne tyylit ovat?
Anonyymi, oletko lukenut Uurnan jo, vai mistä tiedät asian niin varmasti?
VastaaPoista