Bloggaajien suosiossa

Bloginpidon alettuani olen alkanut aktiivisemmin seurata blogeja itsekin. Säännöllisesti en lue kuin muutamaa suosikkia, mutta satunnaisesti silmäilen kai paria - kolmeakymmentä eri blogia. Pääsääntöisesti niiden aihepiirit käsittelevät sisustamista, kirppistelyä, tuunaamista ja sen sellaista. Kai noita voisi lifestyle-blogeiksikin kutsua. 

Viime aikoina on pistänyt silmään sellainen kummallisuus useammassa blogissa, että esiteltäessä jotakin sisustushankintaa tai tuunausta tekstissä kerrotaan asian "olevan bloggaajien suosiossa". Mitä ihmettä?

Olen ilmeisesti käsittänyt jotakin perusteellisesti väärin, sillä olen kuvitellut ainakin useimpien sisustusblogien perustuvan nimenomaan siihen, että kaikilla ei ole samanlaista. Koska oma on uniikkia, sitä sopii esitellä. Vaikka eihän se niin mene. Useat blogit ja niissä esiteltävät kodit ovat toistensa kopioita; miljöitä ja kirjoittajia on vaikeaa erottaa toisistaan. 

Minun logiikallani bloggaajien suosiossa -ilmiössä ei ole kauheasti järkeä. Missä on kaikki persoonallisuus? Mennäänkö yli siitä, mistä aita on matalin? Yksi keksii jonkun jutun ja kohta kolmekymmentä muuta apinoi. Miksi? Eikö olisi paljon palkitsevampaa keksiä joku oma juttu ja esitellä se?

Tietenkään asia ei ole aivan noin yksinkertainen. Jokainenhan sitä jostakin inspiraatiota ja idoita etsiskelee. Siksihän osittain itsekin sisustusblogeja seuraan. Blogeista olen bongannut niin räsymatot, kelapöydät kuin pölkkyjakkaratkin. En kuvittele oman kotini ikkunapokien, kirjapainokastien, puulaatikoiden tai Aarikan raitapurkkien olevan omia, briljantteja keksintöjäni. Jostakin nekin ajatukset ovat lähteneet. En silti koskaan voisi ostaa mitään omaan kotiini vain kuuluakseni johokin bloggaajien  sisäpiiriin. Sellainen tuntuisi kovin oudolle, nolollekin. 

Totta puhuakseni en usko, että kukaan muukaan tekee niin. Ainakin toivon kovasti, ettei niin olisi. Toivon myös, että blogimaailmassa olisi enemmän sellaisia kirjoittelijoita, joiden kodit ovat persoonallisia, tavallisia, omannäköisiä. Olen kuullut, että meidän niin sanottujen tusinabloggaajien (jos nyt edes sellaisiin lukeudun) teksteille ja etenkin kotikuville annetaan internetin ihmeellisessä maailmassa kovaa kyytiä. Kuvittelemme kuulemma olevamme jotain, nolaamme itsemme ja perheemme täydellisesti. Ehkä niinkin, mutta ainakin valinta on tietoinen. 

Minusta on pelkästään mukavaa, jos ja kun kaikki kodit ja blogit eivät ole silkkaa musta-valkoista kiiltokuvaa. Mitä stailatumpi ympäristö ja mitä lavastetumpia kuvia, sitä epäkiinnostavampi blogi minun silmissäni on. On totta, että kuralammikoita, leivänkannikoita ja vaatekasoja näkee omassa kodissa kyllä tarpeekseen, niistä ei välttämättä halua enää erityisemmin lukea. Mutta joku särö, epätäydellisyys, inhimillisyyden ripaus täytyy olla, jotta kiinnostus säilyy.

Helmi, tai oikeastaan jalokivi, kaikkien seuraamieni blogien joukossa on ehdottomasti Rillirouskun ylläpitämä KOTIPALAPELI -blogi. Miljöö, koti, on mielettömän kaunis ja inspiroiva. Teksti on hyvää ja persoonallista. Eikä blogissa edes yritetä teeskennellä, että elämä olisi aina täydellistä. Sellainen on ehdottomasti tämän bloggaajan suosiossa.