Kilpailu seis!

Eilen mediassa uutisoitiin näyttävästi, että superäiti ja yrittäjä Marjo Niittyviita on tuomassa Suomeen lasten kauneuskilpailuja. Niittyviita kyllä kiirehti selittämään, ettei kyseessä oikeastaan olekaan kauneskilpailu, vaan kykykisa ja prinsessapäivä, jossa kaikki lapset sijoittuvat kolmen parhaan joukkoon, siis ykkösiksi, kakkosiksi tai kolmosiksi. 

Sitä Niittyviita ei selvittänyt, miksi on tarpeen tehdä tätäkään kolmijakoa. Lapset kyllä oppivat aikanaan, ovatko he kauneuden (tai minkä tahansa muunkin asian suhteen) ykkös-, kakkos- vai kolmosluokan kansalaisia. Siihen saakka jokaisen tytön on syytä saada olla oman elämänsä supermalli. Ja vaikka kisassa ei jaettaisi palkintoja ollenkaan, silti tietoinen katseiden kohteeksi asettuminen on vastenmielinen ajatus. Lasta ei pidä koskaan esineellistää. Eikä pidä opettaa ajattelemaan, että ulkonäkö voi olla menestyksen mittari tai taidot ihmisarvon mittari.

Facebookissa lähti heti uutisen ilmestymisen jälkeen kiertämään erilaisia "Sano EI lasten kauneuskilpailuille" -ketjuviestejä. Asiaa. Silti hätkähdin, kun tänä aamuna huomasin Maikkarin uutisoivan kisojen peruuttamisesta. Niittyviita perheineen on saanut tappouhkauksia hankkeen takia. On helpottavaa huomata, että joissakin asioissa suomalaisvanhemmilla tuntuu olevan järkikulta tallessa. Lasten kauneuskilpailut eivät selvästikään sovi suomalaiseen arvomaailmaan. 

Pelottavaa taas on huomata, että toisissa taas näin onnellisesti ei ole. Onko tosiaan niin, että asia ei olisi mennyt perille yhtään sivistyneemmillä keinoilla? Entä, jos kisaan ei vain olisi tullut muita osallistujia kuin Niittyviidan omat lapset? Paitsi että tietenkin olisi tullut. Toisaalta tekisi mieleni sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Niittyviidankin on hyvä herätä siihen tosiasiaan, että kaikki ei ole kaupan eikä kilpailutettavissa. Yhteiskunnan oravanpyörään ehtii pätemään myöhemminkin, lasten pitää saada olla lapsia. Mutta kyllä tappouhkaukset ovat ehdottomasti liikaa. Ja väärä malli lapsille. Ennen kaikkea sitä. Asioita nyt vain ei hoideta niin. Eihän lapsikaan saa lyödä tai purra, jos asiat eivät suju oman mielen mukaan. Miksi sitten aikuinen saa?