Eläkkeellejäämättömyysloukussa

Yksi yhteiskunnallinen kestopuheenaihe tuntuu olevan eläkeiän nostaminen ja sitä kautta työurien pidentäminen. Vuosi sitten, kun kävin jalka-asioissa lääkärillä, tämä päivälleen ikäiseni keski-ikää lähestyvä nuori mies hihkaisi, että "tokihan koipi kuntoon pitää saada, että pääset takaisin työelämään - me kun emme tule koskaan pääsemään eläkkeelle! Kiitin lääkäriä mielettömän kovasta työmotivaatiosta (keskustelu käytiin pilke silmäkulmassa). 

Meitä ei-vielä-eläkeikää lähestyviä sukupolvia pelotellaan milloin mitenkin korkeaksi nousevilla eläkeikäskenaarioilla. Seitsemänkymppiseksi täytyisi ainakin jaksaa paahtaa.

Keskustelu jumittuu yleensä tähän, kinaan ikävuosien määrästä. Mielestäni oleellisempaa olisi pohtia minkälaisilla ehdoilla ja minkälaisissa oloissa työtä tehdään. Jos työ on mielekästä ja elämän eri osa-alueet tasapainossa keskenään, uskon, että työurien pidentäminen on mahdollista. Nykyinen pätkätyöhelvetti ja sen aiheuttama pätemisentarve polttavat työntekijän loppuun alta aikayksikön. Joustovaraa on liian vähän. Raha on liian tärkeää.

Paljon puhutaan hidastamisesta. Kilpaillaan siitä, kuka on ekologisin, kotoilee taitavimmin, elää elämyksellisintä elämää. Kun hidastamisesta tulee suoritus, mennään metsään ja lujaa. Minä uskon siihen, että ihminen on tehty nukkumaan 8 tuntia vuorokaudessa, tekemään työtä toiset 8 tuntia ja viettämään vapaa-aikaa vuorokauden loput 8 tuntia. Tietysti jokaisen elämässä tulee jaksoja, jolloin kolmijaossa joku osa-alue korostuu muita enemmän, mutta periaatteessa jako on toimiva. 

Toivon hartaasti, että tulevissa kuntavaaleissa puhuttaisiin aidosti hyvän arjen puolesta. Eurokriisit ja muut isot teemat hallitsevat muita vaaleja, mutta kuntavaaleissa on hyvä panostaa ruohonjuuritasoon. Toivottavasti vaaleissa puhutaan toimivista sosiaali- ja terveyspalveluista, myös mielenterveyspalveluista, laadukkaasta päivähoidosta ja koulutukseta, nuorten hyvinvoinnista, ihmisten välisestä tasa-arvosta, työelämän laadusta, kirjasto-, kulttuuri- ja harrastustoiminnasta, vanhuspalveluista ja sen sellaisista. Toivon kovasti, että tulevissa vaaleissa tehdään ihmisenkokoisia ratkaisuja eikä jäädä jaanaamaan siitä, onko melonilla lippalakki vai sopisiko se paremmin appelsiinille.

Minusta työssäjaksamisessa numerot ovat jossakin määrin yhdentekviä. Tässäkin asiassa kannattaisi panostaa laatuun määrän sijasta. Opin viime keväänä Reijo Punnoselta, että oleellista on lisätä elämää vuosiin, ei niinkään vuosia elämään. Työntekijä, joka voi hyvin ja tekee mielekästä työtä, jaksaa työelämässä kuin itsestään pidempään. Ei siihen mitään poppaskonsteja ja piiskaa tarvita. Korkeintaan sopivia kannustimia.


P.S. Totta vieköön, että mieleni tekisi ryhtyä kuntavaaliehdokkaaksi, pääsisi pauhaamaan oikein sydämensä kyllyydestä. Mutta toisaalta - saanhan pauhata täällä blogissakin ;).