perjantai 31. elokuuta 2012

Kun sanoja ei ole

Toukokuussa surmatun 8-vuotiaan tytön kuolemaa puidaan parhaillaan oikeudessa. Tapauksesta paljastuu niin karmaisevia yksityiskohtia, ettei ihmisen ymmärrys riitä niitä käsittämään. Miten kukaan voi tehdä lapselleen tai sallia lapselleen tehtävän jotakin tuollaista: pientä tyttöä on lyöty, revitty hiuksista, sidottu, teipattu hengitystiet umpeen... mitä kaikkea. Tukehtumiskuolema on ollut pitkä ja tuskallinen. Lisäksi on paljastunut, että tytön "varhaislapsuuden traumojen" takia tekemät tihutyöt ovat olleetkin äitipuolen tekemiä ja tytön tekemiksi lavastamia.

Perheen ongelmista on toki tiedetty lastensuojelussa, mutta ilmiselvistä merkeistä huolimatta lasta ei ole huostaanotettu isältään. Ilta-Sanomat uutisoi lastenvalvojan todenneen, että "odotetaan nyt vielä neljättä kertaa". Siis neljättä pahoinpitelyä! Eikö ensimmäisenkin kerran pitäisi itsestäänselvästi olla liikaa? Tähän kohtaan nyt sitten miljoona kirosanaa. Muita sanoja minulla ei ole.

Olen kuullut tapauksista, joissa perheistä on täysin olemattomin perustein tehty lastensuojeluilmoitus, joka on johtanut vuosien painajaiseen. Sosiaalitoimi kyttää ja jopa huostaanottaa lapset vailla järjellistä syytä. Ja sitten tapahtuu tällaista.

Vaikka tuntuu, etten halua kuulla enää yhtään likaista yksityiskohtaa oksentamatta, mielenkiintoista olisi tietää lapsen äidistä. Miksi sosiaalityöntekijät eivät ole ottaneet äidin hätää lapsensa puolesta vakavasti? Miksi kukaan ei ole uskonut sitä, minkä äiti - ja kaikki muutkin - ovat nähneet: lapsen mustelmat, revityt hiukset, psyykkiset oireet? Lapsen huoltajuuden saanut isä on jollakin käsittämättömällä tavalla ansainnut lastenvalvojan luottamuksen kerta toisensa jälkeen. Paha, paha äiti taas on menettänyt huoltajuuden mukana ilmeisesi ihmisarvonsakin, joten häntä ei ole ollut syytä kuunnella. 

Mieleen nousee kauhistuttava ajatus: ei kai sosiaalitoimen toiminnan taustalla ole vääränlainen ylpeys siitä, että juuri isä sai tytön huoltajuuden, eikä tehtyä virhettä näin ollen haluttu myöntää? Jos isä naisystävineen sen takia sai aina uusia ja uusia mahdollisuuksia? Ei nimittäin ole mikään uusi asia, että huoltajuuskiistoissa isien oikeudet eivät yleensä ole niitä parhaimpia. Äidin täytyy olla yleensä todella kelvoton vanhempi, ennen kuin menettää lapsensa huoltajuuden. Ja paino on nyt sanoilla todella ja kelvoton.

Ei ole sanoja, joilla voisin kuvata sitä, kuinka suunnattoman surullinen olen tuon pienen ihmisparan puolesta. Mitä kaikkea hän onkaan joutunut kokemaan ja miten kärsimään! Mistä tällainen pahuus oikein tulee? Olen ollut taipuvainen uskomaan siihen, että julmillakin teoilla on syynsä. Että vaikka ei voi hyväksyä, voi ymmärtää. Useimmiten syyllinenkin on jollakin tavalla uhri, joka tarvitsee apua; joku asia pahantekijän taustassa ja elämänhistorissa on sairastuttanut hänet ja saanut tekemään pahoja tekoja. Eino Leinon sanoin: "Ei paha ole kenkään ihminen, vain toinen on heikompi toista." 

Tällaiset tapaukset kuin 8-vuotiaan Eerikan murha horjuttavat uskoani. Miten kukaan voi järjestelmällisesti kiduttaa ja pahoinpidellä pientä, viatonta lasta? Täytyy olla läpeensä paha, jotta pystyy tapahtuneen kaltaisiin tekoihin. En kannata kuolemanrangaistusta. Mielestäni silmä silmästä, hammas hampaasta -ajattelutapa ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. Mutta. Ei ole olemassa riittävän julmaa rangaistusta, jolla tytön isä ja äitipuoli voisivat tekonsa sovittaa.

On inhottavaa kohdata omia reaktioitaan. En halua olla barbaari, en halua kostaa. Haluan uskoa ihmiseen ja hyvinvointiyhteiskuntaamme edelleen. Vaikeaa on. Tapauksessa tyrmistyttää paitsi teon sanomaton julmuus, myös järjestelmän toimimattomuus, viranomaisten välinpitämättömyys, kaikki systeemin porsaanreiät.

Vaikka sanoja ei ole, tunteet eivät ole kadonneet. Niitä on paljon, eivätkä ne ole mukavia.

10 kommenttia:

  1. No onkos tämä mikään ihme, kun tässä maassa on sinisilmäisesti jo vuosia keskitytty enemmmänkin ulkomaalaisten ja jonkin liito-oravan suojeluun ja oman maan asukkaat jäävät mielenterveys- ja muine ongelmineen vaille huomiota? Haloo?? Milloin herätään näkemään tosiasiat ja ihmisten todelliset vaikeudet?

    VastaaPoista
  2. Meinaat, että sellaisen ihmisen vaikeudet eivät ole todellisia, joka on joutunut pakenemaan kotimaastaan henkensä edestä, menettänyt kenties perheensä, tullut kidutetuksi jne. ja joutunut sopeutumaan täysin vieraaseen yhteiskuntaan - ja tullut sielläkin mahdollisesti syrjityksi esimerkiksi ihonvärinsä tai uskontonsa takia?

    Ei vaan, en lähde nyt ollenkaan tähän väittelyyn joka ei johda mihinkään. Toivon vain Anonyyminkin heräävän siihen todellisuuteen, että asiat eivät ole läheskään aina joko - tai, vaan niiden pitäisi voida olla sekä - että.

    VastaaPoista
  3. Juu, ei kannata eikä pidäkään lähteä väittelemään, kun käytössäsi taitaa olla vain tuo "joko". Meinaat nimittäin, että kaikki maahantulijat ovat noita kidutettuja ja henkensä edestä paenneita? No, todelliset turvapaikan tarvitsijat ovat totta kai täysin eri asia kuin nämä elintasopakolaiset, ihmiskaupan uhrit, ihmiskauppiaat ja muut toisten hyväksikäyttäjät, joita on suurin osa tänne pyrkivistä. Joku tolkku pitäisi olla sinisilmäisyydellä ja lapsellisuudella eikä uskoa ihan kaikkea mitä kerrotaan. Missään tapauksessa tätä kommenttia ei pidä julkaista eikä lähteä väittelemään näin selvästä asiasta, ihan samaa mieltä siitä. Eikä kannata myöskään kiihtyä nollasta sataan taas, kun joku on asiasta eri mieltä.

    VastaaPoista
  4. Käsittääkseni en ole koskaan väittänyt, että suomalainen tai minkäänmaalainen maahanmuuttopolitiikka olisi täysin ongelmatonta. Ei pidä panna sanoja suuhun!

    Mutta koska tämä keskustelunhaara ei liity tekstin aiheeseen mitenkään, en näe relevantiksi kommentoida asiaa tässä yhteydessä tarkemmin. Ehkä joskus kirjoitan aiheesta kokonaiseen postauksen.

    VastaaPoista
  5. Niin, taisit kyllä ensin itse laittaa sanoja Anonyymin suuhun tähän tapaan: "Meinaat, että sellaisen ihmisen vaikeudet eivät ole todellisia, joka on joutunut pakenemaan kotimaastaan henkensä edestä, menettänyt kenties perheensä, tullut kidutetuksi jne. ja joutunut sopeutumaan täysin vieraaseen yhteiskuntaan - ja tullut sielläkin mahdollisesti syrjityksi esimerkiksi ihonvärinsä tai uskontonsa takia."

    VastaaPoista
  6. Kohtalaisen kipeetä, että sulle tulee usein tarve "lopettaa tämä keskustelu tähän" yms., kun vähän joudut ahtaalle. Kuulostaa siltä, että asiassa kui asiassa täytyy olla yksin oikeassa ja päästä joka asiassa sanomaan viimeinen sana. Lähipiirinsä elämän tuolla tekee varsin vaikeaksi. Jos sellaista on.

    VastaaPoista
  7. En minä missään ahtaalla ole :DDD.

    Mun mielestä vain maahanmuuttopolitiikka ei kuulu tämän postauksen aihepiiriin. Oleellisempaa olisi pohtia vaikka lastensuojelulain toimivuutta tai osoittaa sympatiaa pikku-Eerikan kohtalolle.

    Koskapa blogi on omani, voin päättää itse, mistä täällä keskustellaan ja missä mittakaavassa.

    Anonyymi voi aivan rauhassa perustaa oman maahanmuuttovastaisen blogin, mikäli kokee pakottavaa tarvetta jankuttaa siitä. Tai mennä Homma-foorumille. Sieltä löytyy kavereita.

    VastaaPoista
  8. Mikset hankkiudu kuntavaaliehdokkaaksi, kun sulla on tuo sana noin hyvin hallussa? Oikeesti. Tai jos alanvaihtoa harkitset, opiskele valokuvausta vaikka ammmatiksi asti.

    VastaaPoista
  9. Kaunis kiitos kohteliaisuudesta <3, mutta taidan olla liian kärsimätön politiikkaan. Ja mitä valokuvaamiseen tulee - mukavaa puuhaa se on kyllä, mutta lahjat eivät taida "ihan" riittää.

    VastaaPoista
  10. No mut pistä nyt kuitenkin harkintaan tuo politiikka-asia. Vaikka seuraavissa kuntavaaleissa sitten. Siellä oppisit juuri sitä kärsivällisyyttä :) Se vois myös olla sulle oikea foorumi, jossa pääsisit kehittymään ja kasvamaan ihmisenä.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!