Ruudun takaa

Viikonlopun Iltalehti julistaa tv-sivuillaan alkavan viikon telkkarin superviikoksi, sillä televisiosta alkaa joka päivä uusi sarja. Uteliaisuus tietenkin heräsi ja päädyin lukemaan alkavista ohjelmista tarkemmin.

Maanantaina TV5:llä alkaa Tuomas Enbusken arki-iltaisin esitettävä talkshow. Luvassa on kuulemma kiinnostavia vieraita ja kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Uskon. Enbuske on onnistunut yllättämään minut terävänä kolumnistina, jolla on sana hallussa ja sydän paikallaan. Silti herää epäilys, voiko kenelläkään riittää oikeasti painavaa sanottavaa viitenä päivänä viikossa. En yhtään kaipaisi maahan taas yhtä hyvää-päivää-kirvesvartta -keskusteluohjelmaa. Enbuskesta olisi niin paljon enempäänkin.

Tiistaina puolestaan alkaa Liv-kanavan reality-sarja Häät sulhasen tapaan. Tosiaan, onhan se poikkeuksellista, että sulhalsella on edes jonkinlainen sananvalta hääjärjestelyihin. Aika moni morsio tuntuu muuttuvan hulluksi tyranniksi häiden kynnyksellä, ainakin mikäli television hääohjelmia on uskominen. Olen monasti sellaisia katsoessani ajatellut, että jos olisin sulhanen, juoksisin lujaa pakoon. Voi nimittäin olettaa, että mies on arkielämässäkin pelkässä statistin ja maksajan roolissa, jos niin käy hääjärjestelyissäkin.

Nyt alkavassa hääohjelmassa ideana on, että parit erotetaan toisistaan kolmeksi viikoksi ennen häitä, ja vastuu järjestelyistä jää sulhaselle. Kuinkahan monta sekoamista ohjelmassa nähdään, kun morsiamet eivät pääse pomottamaan ja viilaamaan pilkkua? Häistä tulee varmasti erinäköiset sulhasten järjestäminä kuin jos morsian pääsisi osallistumaan valmisteluihin. Mutta en usko, että mitään oleellista jää kuitenkaan uupumaan. Ehkä ohjelman myötä tulevat rouvat oppivat luottamaan puolisoidensa kykyihin - ja miehet huomaavat, että naisten kyky pitää monia lankoja käsissä yhtä aikaa ei olekaan aivan tuulesta temmattu ja hyödytön taito. Mene ja tiedä.

Keskiviikkona alkaa niin ikään Livillä Supermarjo ja tytöt -sarja, josta kirjoitinkin jo edellisessä postauksessani. Ei siis siitä sen enempää tällä kertaa. Tai no, se on pakko sanoa, etten ole vielä ollenkaan varma, pystynkö ohjelmaa katsomaan. Uteluttaa kyllä hirveästi, mutta toisaalta ajatuskin ahdistaa.

Torstaina tutustutaan Subilla Viidakon tähtösiin. Kyseessä on Selviytyjät-tyyppinen selviytymiskisa, jonka osanottajat ovat suomalaisia julkkiskaunottaria. Sinänsä mielenkiintoista nähdä, kuinka tyhjäpäiltä (anteeksi vain) vaikuttavat Martina Aitolehti ja Henna Kalinainen selviävät eräolosuhteissa hetkeäkään, mutta muuten ohjelman vetovoima on kyseenalainen. Suuri osa "julkkiskaunottarista" kun on sellaisia, joista en ole koskaan aiemmin kuullut. Varsinaisia tähtösiä siis.

Perjantaina alkaa Subilta Aku Hirviniemen ja Jaakko Saariluoman tähdittämä komediasarja Paparazzit, jonka pääteemoja ovat kuuleman mukaan raha, valta, päihteet ja seksi. Tarkoituksena on "repiä huumoria lööppijulkkiksista". Sarjassa tulee vierailemaan lööpeistä tuttuja julkkiksia. Hm. Mielenkiintoista. Tämä ehkä pitää katsastaa. Vaikka hiukan kyllä olen skeptinen. Kuka tässä nauraa ja kenelle? 

Lööppijulkkiksista puheenollen, lauantaina TV5:ltä alkaa sarja, jonka tekemisen motiiveja en kerta kaikkiaan ymmärrä. Kyse on nimittäin Johanna Tukiainen: Vuosi elämästäni -sarjasta. Mainoksen mukaan sarjassa seurataan Tuksun elämän vauhdikkaita käänteitä häistä tähän päivään. Johanna kuulemma myös paljastaa, onko hänen avioliitollaan enää tulevaisuutta. Mitä uutta Johannalla voi olla enää kerrottavanaan? Eikö kaikki ole jo tullut moneen kertaan käsiteltyä Seiskassa ja iltapäivälehdissä? Tai uskon kyllä, että Johannalla on kerrottavaa - mutta kuka tuollaista katsoo? Oikeasti?

Sunnuntain uutuus tuntuu edellisten huttujen jälkeen lähes tylsältä: kyseessä on ulkomainen draamasarja, jossa joku menee jonnekin kostaakseen jonkun kuoleman jollekin. Nimikin on niinkin kiinnostava kuin Kosto.

Että tällaista tarjontaa superviikolla. En tiedä, olenko keski-ikäistynyt vai muuten vain äärimmäisen tylsä, mutta en todellakaan kaipaa televisiooni sen enempää superäitejä kuin viidakossa seikkailevia tähtösiä. Hääohjelmienkin dramaturgia on jo niin nähty, Tuksusta nyt puhumattakaan. 

Ainoa oikeasti kiinnostava uutuus joukossa on Enbusken keskusteluohjelma. Olen viime aikoina avoimesti hehkuttanut Hjalliksen kanssa -talkshow'ta. Minusta on kiinnostavaa nähdä, että televisiossa on edes yksi haastattelija, joka uskaltaa olla asioista jotakin mieltä - ja joka uskaltaa mennä kysymyksissä mukavuusalueen ulkopuolellekin. Vaikka olen Hjalliksen kanssa suunnilleen kaikesta eri mieltä, hän laittaa itsensä aivan eri tavalla ohjelmassaan likoon kuin vaikkapa saman kanavan Vappu Pimiä ja Jenni Pääskysaari Korkojen kera -ohjelmassa. 

En ymmärrä, miksi televisio-ohjelmien ainoaksi funktioksi nähdään nykyisin ihmisten viihdyttäminen. Toki viihteellekin on paikkansa - mielellänihän minäkin katson vaikkapa Voice of Finlandia - mutta jotenkin tätä ällömakeaa tai muka-hauskaa huttua tulee ihan liikaa joka tuutista - moni tosi-tv-formaattikin on jo niin nähty. Miksei kukaan ärsytä ja kyseenalaista mitään, haasta ihmisiä älyllisesti? Missä ovat kaikki hyvät draamasarjat? (Klikkaa mua kaipaa jatkoa ja äkkiä sittenkin!)

Olen kiltisti maksanut tv-maksuja - tai mikälie mediamaksu se nykyisin on nimeltään - koska mielestäni yleisradion idea on kannatettava. Mutta jos taso laskee tätä menoa, niin enpä taida jaksaa olla enää kiltti. Rupean rettelöimään. Alan mielensäpahoittajaksi. Kyllä ei tule mitään, kun ei Lindin Arviakaan ole enää uutisissa.