Kevättä rinnassa

Vähitellen alkaa tuntua siltä, että kevät tulee, pidinpä minä siitä tai en. Räystäät tippuvat, lumi muuttuu hiljalleen vedeksi, tulppaaneja ilmestyy maljakoihin ja vaatteet tekee mieli vaihtaa keväisempiin, vaikka se vielä liian aikaista onkin.

Poikaani alkoi tänään kevättää. "Äiti, tehdään keittiön pikkuikkunoihin pääsiäiskoriste", hän ehdotti. Tuumasta toimeen siis! Tässä lopputulos:

Keväisestä "ruohosta" mieleeni muistuivat viherkasvini, jotka suorastaan huutavat mullanvaihtoa. Pitänee yrittää ensi viikonloppuna ryhdistäytyä sillä saralla. Projekti vain saattaa olla hieman haasteellinen, sillä viime perjantaina revähti vasemman polveni eturistiside matkalla työharjoittelupaikalta kotiin. "Mukavasti" rajoittaa taas kaikenlaista liikkumista! Pöh. Mutta kekseliäisyyttä ja apuvoimia kehiin, niin kasvit saadaan varmaan taas kukoistamaan!

Myös sisustushinku olisi kova, niin kuin aina kevään korvalla. Olin jo valinnut uuden verhon olohuoneeseemme, mutta sitten ilmeni, että kangas on liian paksua verhoksi. Nyt en sitten tiedäkään enää mitä haluta. 

Kevätkihelmöinti sai minut pohtimaan vuodenkiertoa. On ihanaa asua maassa, jossa on neljä selkeää vuodenaikaa. 

Syksyllä, iltojen pimetessä sitä vetäytyy kotiin. Sytyttää kynttilät ja vetää viltin niskaan. Välillä leipoo ja laittaa joulua, pitäähän ihmisen karhun lailla kerätä vararavintoa talviunta varten. Sitten tulee kevätaurinko, herättää. Värit hiipivät mieleen ja kotiin, ovet avataan ja kuoriudutaan talvitamineista itsekin. Ollaan ulkona, laitetaan pihaa. Tulee kesä, joka eletään ulkona. Lomaillaan. Ladataan akut ja D-vitamiinivarastot. Kun hiuksissa on tuulen tuoksu ja iho hehkuu päivetystä, on aika kerätä sienet ja marjat - alkaa valmistautua tulevaan talveen.  


Vuodenaikojen vaihtelu tuo elämään rytmiä ja selkeyttä ja on ihanaa innostua aina uusista - vaikka samoista - asioista. Nyt sormia syyhyttää multaanuppoamisen kaipuu, reilun puolen vuoden kuluttua alan taas iltojen hämärtyessä sytytellä kynttilöitä... ja joka vuosi nuo molemmat hetket tuntuvat yhtä ihmeellisiltä ja tärkeiltä, täydeltä elämältä.