Uusi aika

Suomi on saanut tänään uuden presidentin, kun Sauli Niinistö astui virkaan. Samalla päättyi ensimmäisen naispresidenttimme Tarja Halosen kaksitoistavuotinen aikakausi. Jollakin tapaa olo on haikea. Halosen nousu presidentiksi oli voitto ennen muuta tasa-arvolle, humaaniudelle ja hyvinvointivaltiolle. Muistan, kuinka syvästi vuoden 2000 presidentin virkaanastujaiset minua koskettivat. Tuntui, että minulle nuorena naisena - ja kaikille kaltaisilleni - oli kertaheitolla avattu lukemattomia uusia mahdollisuuksia. Se tuntui yksinkertaisesti hienolle.


Nyt olo on pikemminkin nihkeän tympeä. Niinistön valinnan kanssa voi elää, mutta ei varauksetta. Askarruttaa, kovenevatko arvot kokoomustaustaisen presidentin myötä entisestään, vai onko Niinistö lupaustensa mukaisesti myös pienen ihmisen asialla. Sukupuolten välistä tasa-arvoa uusi presidenttimme ainakaan ei aja kuin korkeintaan kosmeettisesti. Ihmisten tai kansojen välisestä tasa-arvostakaan en ole aivan vakuuttunut. Mietinkin, onko varsin takakireän oloisesta ikämiehestä rakentamaan siltoja ja avaamaan keskusteluja, vai jumittuuko NIinistö norsunluutorniinsa tärkeilemään. 

Toivon kovasti, että Niinistöstä on koko kansan presidentiksi. Itse asiassa kaikista kokoomuslaisista juuri hän on se, jonka inhimillisyyteen jaksan uskoa edes hiukan.


Virkaanastujaispuheessaan Niinistö jatkoi samaa teemaa, josta puhui jo vaalikampanjansa aikana. Hänen ensimmäinen julkinen missionsa on nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Meitä suomalaisia on niin vähän, ettei kansallamme ole varaa menettää nykyistä määrää nuoria työelämän ja muutenkin yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolelle. Ennen kaikkeahan syrjäytyminen on henkilökohtainen tragedia. Syrjäytynyt ei ole onnellinen, ei elä täyttä elämää. Syrjäytyminen ei ole valittu elämäntapa, vaikka siltojen alla asuvat joskus niin väittävätkin. Defenssimekanismi, sanon minä.


Niinistö on siis oikealla asialla, vaikka motiivit asiaan puuttumiseen vaikuttavat olevan enemmänkin kansantaloudelliset kuin humaanit. Tosin tässä asiassa taidetaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Oli niin tai näin, olemme uuden ajan alussa. Niinistön ajan. Toivottavasti tämäkin aika koituu kansallemme askeleeksi eteenpäin. Sivu- ja taka-askeleiden ottajia yhteiskuntamme vaikuttajissa on jo aivan riittämiin.

Onnea ja menestystä Sauli Niinistölle tasavallan presidentin vaativaan tehtävään!