Ero

Päästän sinut irti

Päästän sinut kokonaan

Annan sinun mennä

Me tahdoimme hellittää.

Luovuin sovinnolla

Töstäkin me selvittiin

Nostettiin jo maljaa

Loppulaulut laulettiin.

Vaikken tiedä minne meen, mä meen.

Vielä meille päivä valkenee.

Onnellinen sinä onnellinen minä

Muuta ei me tarvita, ei haluta

Onnellinen sinä onnellinen minä

muuta ei me tarvita, ei haluta.

Säästän nämä kirjeet

joissa niin mua rakastit

Ei lakkaa olemasta

Nuo lauseet jotka kirjoitit.

Liikuttaa mua vielä

Mä kuinka niihin vastasin

Jos ei hyvästi voi jättää

Nyt sanotaanko näkemiin.

Vaikket tiedä minne meet, sä meet

Vielä meille päivä valkenee.

Onnellinen sinä onnellinen minä

Muuta ei me tarvita, ei haluta

Onnellinen sinä onnellinen minä

muuta ei me tarvita, ei haluta.

(Päästän sinut irti, san. Lauri Tähkä)

Voi Lauri. Minä niin kovasti yritin pitää sinusta, mutta jos tunne on kuollut eikä mikään tunnu miltään, on parasta päästää irti.Yritän selittää.

Polte-levysi ilmestyi syksyllä. Kirjoitin järkytyksestäni. Levyllä on hyviäkin kappaleita, sitä en kiistä. Mutta - ironista sinäsnsä - vanha polte on poissa. Minusta vai sinusta, en tiedä. Sinä puristat ja pullistelet liikaa. Poikamainen kurittomuutesi on vaihtunut tarkoituksellisiin temppuihin. Päätin silti antaa sinulle mahdollisuuden, käydä keikalla.

Kyllä ei toiminut, niin kuin Mielensäpahoittaja sanoisi. Vanhat, Elonkerjuun kanssa luodut kappaleet kuulostivat ja tuntuivat väärältä, vaikka juuri niistä me molemmat sytyimme, jos jostain. Uusissa on liikaa humpanpumppaa, väitän, että meille molemmille. Juttukaan ei irronnut. Koko illan kuva oli se, että ikävöin Simoa, Johannaa, Lenniä ja Anteroa. Iloa.

Voi olla, että teet uusia levyjä ja kappaleita ja palaamme niiden myötä yhteen. 

Kiitos, Lauri, että olit. Hymyillään kun tavataan.

P.S. Ei kannata ottaa tätä kirjoitusta kovin vakavasti ;).