Kartta uusiksi

Hassua, miten sitä ihminen jumittuu asioihin. Niin kuin nyt vaikka reitteihin. Sitä tottuu kulkemaan paikasta A paikkaan B aina samaa kautta. Sitten meneekin kompassi sekaisin, kun paikka B muuttaakin toiselle puolelle kaupunkia. Tai ei paikka, mutta ihmiset, joiden takia paikassa on käynyt. Pitää kotipihassa ennen lähtöä oikein tuumata erikseen, että minne sitä ollaan oikein menossa.

Juuri nyt minusta tuntuu, että sisäinen kotikaupungin karttani on mennyt viime aikoina kokonaan uusiksi. Jos laskin oikein, 15 tuttua, kaveria tai ystävää on muuttanut viimeisen kahden kuukauden aikana - ja kaikki täällä Jyväskylän sisällä. (Kaukaisemmat muuttajat ovat vielä erikseen). On muutettu itserakennettuun taloon, ostettu asuntoja, erottu, muutettu yhteen, lähdetty evakkoon remontin tieltä, vaihdettu isompaan ja pienempään. Välillä on melkein vaikeaa muistaa, ketkä kaikki ovat muuttaneet ja minne.

Virkistävää tällainen henkisen kartan uusiutuminen kyllä on. Sitähän suositellaan, että kaikkia tuttuja kulkureittejä pitäisi välillä vaihdella, jotta aivot pysyvät paremmassa kunnossa. Ne tarvitsevat haasteita. Ja tuleehan sitä samalla nähtyä armas kotikaupunkikin taas hiukan uudesta vinkkelistä. Ja monta uutta kaunista kotia! Ja huomattua, että vaikka asiat muuttuvat, tärkein pysyy. Yhteys. 

On myös hauskaa seurata, kuinka eri tavoilla ihmiset muuttonsa hoitavat, jokainen luonteelleen uskollisesti. Yksi pakkaa viikkoja, kuljettaa tavaroita vähitellen, eikä tavaroiden purkamisellakaan ole kiire. Toinen makustelee tavaroiden paikkoja rauhassa, kolmannella pitää olla kaikki valmiina uudessa kodissa heti. Neljäs käy joka ikisen lipun, lapun ja valokuvankin läpi muutossa, raakkaa kaiken turhan roinan pois painamasta. Viides ei suostu ajattelemaankaan mistään luopumista.

Omasta muutostani tuli kuluneeksi keväällä vuosi. Pakko tunnustaa, että pari banaanilaatikkoa on edelleen purkamatta, eivätkä kaikki taulut ole edelleenkään seinällä. Olen hämmästynyt siitä, että olen kyennyt moiseen hitauteen. Muistan opiskelija-aikaisia muuttoja, joissa kaiken piti olla paikoillaan tauluja myöten heti muuttoiltana, muuten iski ahdistus. On pitänyt tietoisesti opetella odottamaan. Minulle on naurettu, kun olen sanonut, että tavarat kyllä kertovat, mihin ne haluavat sijoittua. Niille pitää antaa aikaa. Sitä olen yrittänyt tässä uusimmassa kodissani noudattaa. Ja kas, tämä asunto tuntuu enemmän kodilta kuin mikään aiemmista. 


Onnea kaikille muuttaneille uusiin koteihinne! (Tupareita odotellessa.)