torstai 18. heinäkuuta 2013

Pelottava aikuisuus




Uusimmassa Anna-lehdessä laulaja Arttu Wiskari ruotii elämäänsä. Wiskarista on tulossa loppuvuodesta isä, mikä on saanut hänessä aikaan ryhtiliikkeen: olut on vaihtunut kevytkokikseen ja niin edelleen. Wiskari sanoo ottavansa vanhemmuuteen liittyvän vastuun vakavasti, mutta aikuinen hän ei vielä 28-vuotiaana koe olevansa. Wiskarin mukaan ihminen on aikuinen vasta sitten, kun on kipannut molemmat vanhempansa valkoisten liinojen avulla kuoppaan.

Tiedä sitten johtuuko siitä, että itse menetin isäni jo 7-vuotiaana, mutta minusta aikuisuuden väheksyminen on vastenmielinen ilmiö. Mitä muuta aikuisuus on kuin vastuun kantamista itsestään ja perheestään? 

Toki aikuisuus näyttäytyy 14-vuotiaan silmissä ankeana kaavoihin kangistumisena, tylsänä puurtamisena ja loputtoma huolehtimisena, jos kohta myös vapautena käyttää aikansa ja rahansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Aikuistuvat nuoret adoptoivat mieluusti vain jälkimmäisen näkökulman. Sitten kohta ihmetellään, miksi elämä on niin tyhjää.

Päivi Räsänen sanoi kohutussa puheessaan Kansanlähetysseuran kesäpäivillä mielihyvän tavoittelun olevan aikamme suurin epäjumala. Olen asiasta harvinaisen paljon samaa mieltä. Heti-mulle-tänne-kaikki-nyt -tyyppisessä extreme-kokemusten maailmassa ei ole muodikasta sanoa olevansa ihan tavallinen ihminen, joka elää ihan tavallista elämää ihan tavallisessa kodissa, tekee ihan tavallista työtä, syö tavallista ruokaa ja harrastaa tavallisia asioita. Vastuunkanto muista kuin korkeintaan itsestä ei myöskään ole muodikasta. Aina halutaan säilyttää takaportti avoinna villiin ja vapaaseen nuoruuteen. Aikuisuuden myöntäminen merkitsee tuon portin sulkemista.

Minusta on kornia ja surullista, jos kolmekymppinen ihminen sanoo, ettei ole vielä aikuinen. Itse asiassa se on yhtä naurettavaa kuin ne viisi-kuusikymppiset naiset, jotka ovat jääneet meikkautyylissään, kampauksessaan ja pukeutumisessaan kultaiselle 80-luvulle. Haloo! Aika kuluu ja elämä menee eteenpäin. Ihmisen pitäisi mennä myös.

Ei aikuisuus pure eikä satuta. Se on luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Aikuisen vapautta on tehdä elämästään omannäköisensä, kunhan muistaa vastuunsa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla aikuinen. 

15 kommenttia:

  1. Mä joskus mietin mun ystäviä samoista kouluista, joiden kanssa oon samanikäinen. Suurinosa niistä ihmisistä on oikeissa töissä (lue 8-16), perhe, omakotitalo ja autot sekä opintolainat vaihdettuna asuntolainoihin. Mietin, että pitäisikö mun olla samanlainen. Sen sijaan opiskelin itelleni ammattikorkeassa kulttuurialan tutkinnon, jossa työajat on kaikkea muutakuin 8-16, mun työpaikat on katkonaisia, mulla ei oo perhettä. Paitsi, että mun perhe on yhdessä talossa sijaitsevat ihmiset. Paikka on nimeltään tanssisali lutakko. Siellä on ihmisiä 0 vuotiaasta eteenpäin, naisia ja miehiä, tyttöjä sekä poikia. Joillakin on ne oikeat työt 8-16 ja joillakin ei. Ne ihmiset on mun perhe, mun työkaverit, mun ystävät ja sieltä löysin myös mun rakkauteni. Mulla on kaksi kummilasta tuosta isosta perheestä. Siihen perheeseen kuuluu noin 100 ihmistä. Kun tän tarinan kertoo, niin kukaan meistä ei oo aikuinen vaan meitä pidetään mukanuorina elämään jämähtäneinä eikä me aikuistuta koskaan. Ehkä en tiedä mitään "tavallisesta" elämästä, mutta en aijo koskaan luopua mun isosta perheestä.

    Mutta ällöksyn niitä 80 vuotiaita mummoja, jotka haluaa näyttää edelleen samalta kuin 20 vuotiaana. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihana :).

      Mun mielestäni sillä, mitä tekee työkseen, kenen kanssa asuu tai mitä omistaa, ei ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.

      Poista
    2. Paitsi, että sitkun omistan aaltovaasin, niin oon todella vanha ;D

      Poista
  2. Onko minussa vikaa, kun kolmekymppisenä tykkään lapsellisista ja pinnallisista asioista, kuten merkkituotteista, meikeistä ja kosmetiikasta, enkä muutenkaan tunne olevani yhtään aikuinen vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaatko tosiaan, ettei aikuinen ihminen voisi innostua vaikka kosmetiikasta? Hassu käsitys :). Eikä aikuisuus minun mielestäni TUNNU miltään ;).

      Poista
    2. Sinunhan mielestä turha itsensä koristaminen ja BLING BLING on epäsuotavaa ja turhamaista.

      Poista
    3. Höh, sopiva määrä blingblingiä pitää mielen virkeänä ;).

      Päätän tämän keskustelunhaaran omalta osaltani nyt tähän, koska taas menee nillittämiseksi. Ja etenkin koska tämä yksityiskohta ei ole tekstin aiheen kannalta mitenkään oleellinen.

      Jotta menisi varmasti perille, niin toistan vielä, että aikuisuuden kannalta ihmisen ulkonäöllä, perhesuhteilla, ammatilla varallisuudella tai muilla vastaavilla seikoilla ei ole mitään merkitystä.

      Poista
  3. Eikö kaikilla ihmisillä ole vapaus pukeutua ja meikata kuten haluaa, samoin kuin on esim. sananvapaus js seksuaalisen suuntautumisen vapaus? Onhan meillä paljon myös esim. fiftareita, jotka ovat "jämähtäneet" 50-luvulle, hui kamalaa, 30 vuotta enemmän! Vai yritätkö sanoa, että 50-60-vuotiaan naisen kuuluisi pukeutua ja meikata siten kuin iän ja elämänkokemuksen tuoma arvokkuus vaatii eikä siten kuin itse oli 20-30 -vuotiaana pitänyt tapanaan pukeutua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti on :). Mutta paita, joka näytti hyvältä 30 vuotta ja 30 kiloa sitten, ei välttämättä ole paras valinta enää tänään. Samoin teiniaikojen lemppariluomiväri ei välttämättä toimi muutaman asteen ryppyisimmillä luomilla samoin kuin silloin ennen. Ja hei, kampauskin näytti erilaiselta silloin, kun hiuksia oli päässä puolet enemmän.

      Got it?

      Minusta kenenkään ei "kuulu" pukeutua tai meikata yhtään mitenkään. Mutta jos tarkoituksena on näyttää hyvältä, niin minäkuvan päivittäminen noin 10 vuoden välein voisi tehdä terää ;).

      P.S. Ihan kaikkea ei tarvitse ottaa ihan sataprosenttisen kirjaimellisesti.

      Poista
  4. Kun nyt pukeutumisesta puhutaan, kommentoin valokuviasi muutama postaus sitten: näytät niissä minusta parikymmentä vuotta (no, ehkä nyt vähän liioittelen) nuoremmalta kuin tässä profiilikuvassasi (mikä ei sekään mikään paha ole). Otan silti nämä uudet kuvat maamerkeikseni sen suhteen miltä mielessäni näytät.

    Ja toi anonilli: minulla on sellainen tunne että kyseessä on joku internet-untuvikko joka on hoksannut että anonyyminä voi sanoa mitä vain kenelle vain eikä tapahdu mitään! Siis todella "aikuinen" asenne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä aikuisuutta on se, että pystyy kommentoimaan toisen henkilökohtaisia tekstejä ja ajatuksia esimerkiksi nimimerkillä ( muukin kuin anonyymi) tai vielä parempi, omalla nimellään/pärställään. :) Anonyyminä, kun voi päästää suustaan sammakoita ilman, että niistä tarvitsee olla vastuussa.

      Mielipiteitä saa aina olla, mutta niitä voisi perustella myös joskus paremmin. :)

      Poista
  5. Mikä johtuu siitä, että menetit isäsi 7-vuotiaana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin itsekin, että tuli hassusti muotoiltua :).

      Siis kun Wiskari sanoi, että ihminen on aikuinen vasta sitten, kun on menettänyt molemmat vanhempansa, niin ajattelin, että johtuneeko oma myötämielinen asenteeni aikuisuutta kohtaan siitä, että oma isäni on ollut kuolleena jo kohta 30 vuotta. En ole osannut koskaan pakoilla vastuunottoa.

      Poista
  6. Aijaa. Kaikki on niin suhteellista. Tässäkin asiassa.

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän (mielestäni) pointtisi ja olen samoilla linjoilla. Minua tosin ottaa "korvaan" tuo adoptiosanan käyttö. Se on niin kevyttä ja tavallaan vääristävää, sillä ihan oikeasti adoptio on oikeudellinen toimenpide, jolla lapsi saadaan omaksi lapseksi. Nykyään saa ns. adoptoida nukkeja, puita ym. Taidan olla ylitarkka, mutta minusta se on tuon sanan väärinkäyttöä. Sillä on oikea ja tärkeä merkitys, joka vähän kuin vesittyy tuollaisessa käytössä. Oikea adoptio, kun ei ole esim. ostamista tai tuosta vaan jonkun ajatuksen (tai minkään muunkaan) omaksi ottamista. En toki loukkaannu tuosta käytöstä, mutta kunhan nyt halusin tuoda tämän esiin...

    Minä olen muuten lukijoissasi, mutta on niin rasittavaa aina kirjautua sisään jonnekin ja laitella salasanoja ym. sinne ja tänne, joten se yleensä jää. Sen vuoksi on näin laiskalle kätevää vain lukaista teksti ja suit sait kommentoida, jos jotain tulee mieleen =) . Pahoittelen tätä tapaani.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!