maanantai 17. joulukuuta 2012

Selän takana



Kuulin jutun siitä, kuinka kerrostalossa teiniporukka tekee kaikenlaista pikkuilkeyttä muille asukkaille. Heitellään lumipalloja ikkunaan, soitetaan ovipuhelinta turhaan ja parkkeerataan skootterit minne sattuu. Ei mitään varsinaisesti vaarallista, mutta äärimmäisen ärsyttävää. Huonoa käytöstä.

Ihmettelin ääneen sitä, miksei mokomien märkäkorvien touhuihin puututa. Kertokaa vanhemmille ja ojentakaa nuoria suoraan. Ei pysty. Ei uskalla. Heillä on kotona vaikeaa varmasti, ja jos asiaan puuttuu, saattaa tapahtua jotakin kamalaa. Parasta on vain kärsiä hiljaa. Ja päivitellä yhdessä muiden naapureiden kanssa tilannetta. Perheen selän takana.

Helsingin Sanomissa julkaistiin viikonloppuna pääkirjoitus, jossa puhuttiin vuosittain tehtävistä tuhansista turhista lastensuojeluilmoituksista. Ihmiset tekevät silkkaa ilkeyttään ja kyylyyttään ilmoituksia aivan tavallisista perheistä, joissa asuu tavallisia uhmia- tai teini-ikäisiä lapsia. Näiden ilmoitusten takia resurssit eivät riitä huolehtimaan niistä, jotka oikeasti apua tarvitsevat. Niitäkin on liikaa.

En voi ymmärtää suomalaista mentaliteettia. Itse ei haluta puuttua mihinkään, mutta viranomaisten työllistäminen pienimmästäkin napsauksesta on ookoo. Hoitakoon muut!

Jatkan  edellisen postaukseni teemaa. Valtaosa teineistä tekee murrosikänsä aikana jotakin sellaista, mikä ei kuulu hyviin tapoihin. Valtaosa noista teoista on lopulta varsin harmitonta rajojen testaamista, jotka loppuvat, kun aikuinen - vanhempi, naapurin ukko tai kaupan kassatäti - siihen puuttuu. Tietysti sekin on mahdollista, että puuttuessaan teinien touhuihin saa päällensä vittuja ja perkeleitä. Mitä sitten? Ei siihen aikuinen ihminen kuole. Mutta lapselle tai nuorelle asialla voi olla suuri merkitys. Puuttuminen on välittämistä. 

Miettiä sopii, minkälainen on yhteiskunta, jossa aikuiset pelkäävät alaikäisiä. Kenenkään ei tietenkään pitäisi pelätä yhtään ketään, mutta luontainen arvojärjestys menee niin, että nuorempi kunnioittaa vanhempaa. Vanhempi tosin voi ansaita kunnioituksen vain olemalla nuoremman luottamuksen arvoinen. Minusta aikuinen, joka ei puutu epäkohtiin, ei sitä ole.

Etenkin perheissä, joissa on oikeasti vaikea elämäntilanne, vanhemmilla ei välttämättä ole paukkuja asettaa rajoja. Erityisen hankalaa rajojen asettaminen on silloin, jos ei tiedä, mitä jälkikasvu touhuaa. Olisi kamalaa, jos vuosien päästä kuulisi kaikkien inhonneen ja hiukan peläneenkin lapsia eikä itse olisi ollut lainkaan tietoinen ongelmista. Teinit kun useimmiten käyttäytyvät hyvin eri tavalla kotona ja kodin ulkopuolella.

Itse ajattelen, että jos koskaan oma lapseni saa päähänsä tehdä jotakin mainitunkaltaista tihutyötä, toivon, että siihen puututaan. Lapselle, teinillekin, pitää sanoa. Ja haluan, että siitä kerrotaan myös minulle, jotta voin kasvattaa lastani. Inhoan selän takana puhumista aivan yhtä paljon kuin sitä, että tuhlataan lastensuojelun aikaa olemattomiin asioihin.

8 kommenttia:

  1. Ennen koko kylä kasvatti lapsia, nykyään tuntuu ettei mitään uskalla märkäkorvien hillittemiseks tehä, ku pian on joko syytettynä insestistä tai vittuilusta ja sinivaloin tulee polliisit viemää kurinpitäjän poliisin pahnoille vedelle ja leivälle.

    Minä kyllä kasvatan ja puutun, perkele! (Siis silleen etten käy käsiks)

    VastaaPoista
  2. Ei se kyllä ollut pääkirjoitus. Pääkirjoitus on se vasemmassa laidassa olevat kirjoitukset. Tämä kirjoitus oli vain pääkirjoitussivulla. Tiedoksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi on hyvä ja klikkaa tuota tekstissäni olevaa linkkiä. Otsikon yläpuolella lukee selvin sanoin, jotta uutiset >> pääkirjoitus. Minä en lue Hesarin paperiversiota, joten en tosiaan osaa sanoa, missä kohtaa kyseinen teksti on painetussa lehdessä ollut.

      Ja muuten, käsi sydämelle: oliko tämä nyt se kaikkein oleellisin asia taas tässäkin postauksessa? Vai etkö muuta nälvittävää keksinyt tällä kertaa? Joka tapauksessa oikein hyvää joulua sinulle ja löysempää pipoa ensi vuodelle!

      Poista
  3. Anteeksi. Näköjään loukkasin sinua. Itse huomaan vain, että pääkirjoitussivun artikkeli oli mainittu väärin. Paperiversiosta sen tosiaan näkee. Kyseessä oli toimittajan henkilökohtainen kertomus, ei pääkirjoitus.

    Mutta tarkoitus ei ollut loukata. Pahoittelen asiaa.

    Toivotan sinulle hyvää joulua ! En ole ikinä mitään täällä aiemmin kommentoinut, kun vasta löysin blogisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kökkö. Anteeksi. Mikäli tosiaan olet uusi lukija etkä vakioilkeilijä, piikki osui tosiaan aivan väärään kohteeseen.

      Jokainen yhtään pidempään blogiani seurannut tietää, että täällä kommentoi toistuvasti joku elämäänsä kyllästynyt katkero, jolla ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa, ainoana tarkoituksena kommenteissa on loukata ja takertua milloin mihinkin lillukanvarteen. Tähän tyyppiin olen suhteellisen työlääntynyt, koska sen enempää ystävälliset pyynnöt kuin suorat vihajuksetkaan eivät tämän kirjoittajan kaaliin mene.

      Keskustelu on ilman muuta toivottavaa, kunhan se pysyy asiassa ja asiallisena.

      Pahoitteluni.

      Poista
    2. No kiva, jos et loukkaantunut liikaa. Voin siis alemman kommentin sijaan välillä eksyäkkin sitten tähänkin blogiin lukemaan kirjoituksiasi.

      Kommentointi on aina vaikeaa, kun eri bloggaajat suhtautuvat eri tavoin kommentteihin. Minä vain tarkensin tässä yksityiskohtaa. Ei se ollut mitenkään tarkoitettu piikiksi, ihan pieni yksityiskohtaa. Olen itse journalistisesti suuntautunut, joten senkin takia tämä yksityiskohta "pomppasi silmiini".

      Mutta blogien rikkaus on erilaiset ajatukset, maailman katsomukset yms. Siksi on kiva seurailla erilaisia blogeja. Sinulla on erityisen hyvin otettuja kuvia.

      Poista
    3. Juu, minäkin (entisenä?) äikänopena olen tarkka tällaisista, mutta en tosiaan tullut ajatelleeksi, ettei tuo käyttämäni teksti ollut varsinainen pääkirjoitus, kun se oli sillä tavalla verkkkoversiossa nimetty.

      Iso kiitos kuvakommentista - se lämmittää erityisesti, sillä mielestäni olen kehno kuvaaja. Ajattelen aina, että kuvaamisessa ja kuvittamisessa minulla on eniten petrattavaa bloggaajana.

      Poista
  4. Lisään vielä sen verran, että en tule jatkossa blogiasi kommentoimaan tai lukemaan. Voit olla sen suhteen rauhassa ja huoletta.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!