Totuus on jossain tuolla

Sattuipa tässä silmiini Seura-lehdestä kansanedustaja Mikael Jungnerin haastattelu, jossa nomadiksi tituleerattu Jungner kertoi saavansa kaiken tarvitsemansa tiedon internetistä. Hän ei enää esimerkiksi lue sanomalehtiä tai katsele televisiouutisia, sillä ne ovat Jungnerin mukaan pitkästyttävää pakkotoistoa. Sitä paitsi nettimaailma "on nyt".

Hiukan ennen Jungnerin haastattelua luin Suomen Kuvalehteä, jossa oli varsin pysäyttävä artikkeli siitä, kuinka valikoitua tietoa netti meille tarjoaakaan. Vaikka asian tietää, harvemmin sitä tiedostaa tehdessään erilaisia hakuja.

Näkyvin esimerkki tiedon valikoinnista on tietenkin Facebook, joka suodattaa uutisvirtaa näyttämällä vain niiden kavereiden päivityksiä, joiden kanssa on eniten yhteyksissä; myös mainokset seinällä valikoituvat oletettujen kiinnostuksenkohteiden mukaan. Ja niin edelleen. Samaa tekee myös esimerkiksi Google ja muut hakukoneet. 

On jotenkin kauhean vastenmielinen ja pelottavakin ajatus, että hakiessani tietoa en välttämättä saakaan objektiivisia vastauksia. Tai että joku suodattaa epämiellyttävän totuuden silmiltäni. En voi itse muodostaa kantaani asioihin, jos minulle ei tarjota erilaisia mielipiteitä ja näkökantoja, vaan vain sellaisia, joita hakukone olettaa minun haluavan. Joku ulkopuolinen, kasvoton taho määrittelee, mitä tietoa minulle tarjotaan ja mitä vaimennetaan. Inhottavaa on ajatella sitäkin, kuinka paljon ajattelemattani jätänkään tietoa toisten kerättäväksi ja hyödynnettäväksi.

Apua. Tahdon välittömästi takaisin tietosanakirja-aikaan, jossa saattoi luottaa siihen, että tieto oli oikeaa. Tai ainakaan sen objektiivisuutta ei osannut kyseenalaistaa.

Jungnerin mielestä on tarpeellista ja palkitsevaa tietää heti aamusta, mitä brasilialainen kirjailija Paulo Coelho on ajaellut liian suorien teiden vaikutuksesta kansalaisten ajotaitoon. Kiinnostava ajatus, ilman muuta. Mutta onko tieto oleellinen? Tarpeellinen? Oikea? Vai onko kyse ajan hermolla olemisen illuusiosta?

Informaatiotulva on niin valtava, että ilman muuta valikointia tarvitaan. Kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Sekin on selvä, että objektiivinen totuus on hyvin suhteellinen käsite. Jokainen ymmärtää maailmaa omalla tavallaan. Mutta tiedon valikoinnin ja yksilöinnin suurin ongelma on siinä, että valikoitu tieto vahvistaa tiedonhakijan omaa maailmankuvaa. Syntyy kupla. Toisistaan eristyksissä olevat maailmankuvat eivät kohtaa senkään vertaa kuin aiemmin. Ajattelu väistämättä köyhtyy.

Sosiaaliseen mediaan keskittynyt maailmankuva keskittyy miellyttäviin totuuksiin. Facebookissa kaikilla on kaikki aina hyvin. Samanmieliset ihmiset nuolevat toistensa virtuaalisia ahtereita. Harva Twitterissäkään seuraa sellaisia tyyppejä, joiden kanssa on kaikesta aivan eri mieltä. Vaikka nimenomaan pitäisi. Jos siis haluaisi ymmärtää. Oman maailmankuvan loputon vahvistaminen ei kehitä. Tämä tiedoksi myös Mikael Jungnerille.