Tekstit
Kuuluu olevan vappu. Puhalletaan ilmapalloja, pukeudutaan trenssiin ja ylioppilaslakkiin, syödään nakkeja ja perunasalaattia, lakitetaan patsas, pasteerataan tivolissa, piknikillä tai vappukävelyllä, nostetaan malja kuohuvaa. Ja oi, kun meillä kaikilla on niin hirrween kivaa! Mahtavaa! Pakko olla!
Vuosi vuodelta olen alkanut inhota pakkojuhlintaa enemmän ja enemmän. Sitä, että pitää olla hauskaa, pitää olla juhlat, kun on vappu, uusi vuosi, juhannus, pääsiäinen, kumminkaiman ristiäsiset. Mitä milloinkin. Ihmiset hamstraavat ruokaa ja varsinkin juomaa hullunkiilto silmissä, silittävät rintaröyhelöt ja painuvat baanalle, koska niin kuuluu tehdä. Jos niin ei tee, on mököttävä mörkö.
Totta kai juhlat ovat hauskoja. Jopa vappuna. Mutta pakkotahtinen juhlinta saa minun niskavillani pystyyn. Vastustan sitä, että tehdään niin kuin tapana on ja kaikki muutkin tekevät, vaikka sydän sanoisi muuta. Moni ottaa kohtuuttomat paineet siitä, että kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. Ja sitten pettyy, kun ei mene. Tai ainakin oksentaa krapulassa sappinesteet pihalle.
Huomaan
tulleeni vanhaksi, mitä kaikenlaiseen juhlintaan tulee. Mikään maailmassa ei ole ehkä mitään
hauskempaa kuin tavata ystäviä, ottaa rennosti hyvässä seurassa. Mutta
heti, kun pitää "näyttäytyä" jossain, iskee tympeys. On pakko näyttää
hyvältä, olla jotakin. Yäk. Hetket ystävien
kanssa ovat sen verran harvinaista herkkua arjen pyörityksessä, etten
haluaisi jakaa niitä koko maailman kanssa. Itsekästä?
Eiliset ex-tempore -grillibileet naapureiden kanssa olivat hauskat. Kukin toi yhteiseen pöytään mitä kaapista löysi. Ei viikkojen etukäteissuunnittelua, ei panikointia, millä asulla ja tarjottavalla tekisi vaikutuksen. Nostettiin maljakin, keväälle. Venäläistä kuoharia, jonka nimeä kukaan ei ollut kuullut aiemmin. Lapset polttivat tähtisädetikkuja (uusi vappuperinne on syntynyt!) ja sotkivat pihan serpentiiniin. Siinä oli vapputunnelmaa!
Tänään minua on vain väsyttänyt. Päänsärkyä pukkaa. Perunasalaatti odottaa jääkaapissa syöjäänsä. Vielä kun saisi lihapullat tehdyksi. Orvokit odottavat istuttajaansa ja teksti lukijaansa. Tällä menolla saavat odottaakin. Voi, kun jostakin tulisi joku, joka töräyttäisi vappupillillä ilon valloilleen. Ehkä sitten riehaantuisin keväästä minäkin.
Et ole tulossa vanhaksi, korkeintaan aikuistumassa, kun olet huomannut ja tiedostanut tämän. Ei ole myöskään mitenkään tarpeellista lähteä vappupäivänä torille pasteeraamaan ylioppilaslakki päässä. Itselle riittää oikein hyvin se, että tietää tuon lakin olemassaolon ja torille voi lähteä vappupäivänä ilman sitäkin ihan yhtä hyvin. Menee vaan tukka lyttyyn sen alla.
VastaaPoistaItselleni on jo kauan ollut niin sanotusti aivan sama, miten toiset ihmiset vappuaan ja muita juhliaan viettää, kunhan eivät kovin paljoa tapa eivätkä pahoinpitele toisiaan. Ihmiset, jotka luontaisesti ovat hyvännäköisiä ja osaavat pukeutua kauniisti, totta kai haluavat mennä kaupungille näyttäytymään ja tapaamaan muita ihmisiä ja saamaan ihailevia katseita. Niin sinäkin varmasti tekisit. Se on ihan normaali tarve ihmisellä ja monilla eläimilläkin ja suotakoon se heille. Tykkäähän se riikinkukkokin pörhistellä höyheniään ja tykkää siitä kun sitä kehutaan. Eteläisissä Euroopan maissa on tapana, että jopa arki-iltaisin ja perhekunnittain pukeudutaan parhaimpiinsa ja lähdetään kaupungille "näyttäytymään" ja syömään ravintoloihin. Siellä sitten istutaan ja kuljeksitaan koko ilta ja tavataan tuttuja. Jos et siellä näin tee, olet mörökölli. Mutta Suomessa se ei ole onneksi välttämätöntä. Ja mistäs sen tietää, mitä kaikki tämä ”globalisoituminen” vielä saakaan aikaan, varaudu vaan henkisesti siihen ;)))
Samaa mieltä olen tuosta ruuan hamstraamisesta. Juhlapyhien (vaikka vain yksikin) edellä kaupassa täytyy ihmetellä perhekuntia, joilla on iso kärry kukkuroillaan ruokaa. Mihin se kaikki uppoaa ja ehtiikö sen oikeasti syödä? Mutta ehkä he ovat järjestämässä jotain sukukokousta tai juhlia tai jotain ja eihän siinä mitään. Juhlapyhienkään aikaan ei tarvitse syödä enempää kuin normaalisti (minun mielestäni), korkeintaan voi ehkä jotain parempaa ja/tai erikoisempaa kuin sitä iänikuista arkiruokaa. Vain kokemuksen myötä oppii arvioimaan ruuan menekkiä. Ei ole montaa päivää siitä, kun netissä kerrottiin kuinka suuria määriä kotitaloudet heittää ruokaa roskiin. Kilokaupalla per kuono per vuosi. Ei ruokaa tarvitse heittää roskiin juuri lainkaan, kun osaa ostaa ja käyttää sitä oikein.