Odotus palkitaan

Jännitys nousee. Elonkerjuun ensimmäinen single uudella kokoonpanolla julkaistaan ensi maanantaina ja pitkä odotus palkitaan. Viimeistään nyt on selvää, että bändi on noussut jaloilleen reilun vuoden takaisesta hajaannuksesta ja minä sen aiheuttamasta lamaannuksesta.

Maanantai on myös kohtalonhetki. Silloin selviää, kuinka uusi laulaja sopii joukkoon, kuulostaako musiikki siltä miltä kuvittelen sen kuulostavan. Kuulostaako se siltä, miltä sen pitää kuulostaa. Uutta tulee joka tapauksessa uuden kokoonpanon myötä, mutta uskon, että ratkaisevaa on se, onko remmastamisen meininki, ilo ja avoimuus säilyneet. En näe mitään syytä sille, miksi se ei olisi säilynyt.

Laulajaksi pestattu Juha Lagström on rohkea mies. Ei ole helppoa tulla Laurin tilalle, vaikka uskon, että Lauri ei ollut yhtälössä ollenkaan niin ratkaiseva tekijä, kuin tuntuu itse kuvittelevan. Onneksi elonkerjuulaiset tuntuvat hankkineen Juhalle omat saappaat, ei tarvitse käyttää Laurin vanhoja. Silti vertailulta ei voida välttyä. Varsinkaan sitten, jos ja kun esittäävät tulevilla keikoilla Elonkerjuun vanhojakin kappaleita. Onneksi Juhalla on taustallaan bändikaverit, jotka varmasti seisovat 110-prosenttisesti uuden jäsenen rinnalla. Ja edessäkin tarvittaessa. Pitävät omansa puolta, pitävät yhtä.


Odotan maanantaita enemmän kuin kehtaan myöntää. Odotan myös syksyä. Levyä, keikkoja. Odotan sitä, että Simon tuttu kitara räjähtää soimaan, Anteron hymy valaisee maailman, Johannan viulu viettelee ja Lennistäkin vilahtaa välillä hiustupsu näkyviin. Juhalta en odota mitään, olen avoin sille, mitä tuleman pitää. Tutustutaan hiljalleen.


Voi olla, että vanhoja fiiliksiä ei enää tule. Tai sitten ne tulevat tuplana. Esimakua siitä saadaan maanantaina, kun siipi viistää maata - ja toivottavasti myös sydäntä.