Siitä se ajatus sitten lähti!

Olen viime ajat etsinyt kuumeisesti vanhoja tiiliä. Löysin pihavajastamme puretun grillin tiilet, monta vuotta joutilaana lojuneet, ja inspiroiduin. Viime kesästä saakka olen tuskaillut terassimme vieressä olevaa hiekkaerämaata, joka on paitsi esteettisesti ruma, myös kiusallisesti pölisevä alue, jota kukaan ei käytä mihinkään järkevään. Etäisesti olin suunnitellut alueen laatoittamista, mutta kunnolla idea sai siivet vasta, kun kohtasin kauniisti kuluneet tiilet. 

Eilen sitten törmäsin sattumalta Tee-se-itse-naisen sisustusblogiin, josta löytyi valtava määrä uskomattoman hienoja tuunausideoita. Muun muassa pölkkyjakkarat! 

Miten en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että puupölkkyjäkin voi entrata mieleisekseen vaikka kuinka monella tavalla? Pölkkyjakkaroista ajatus lensi kaapelikeloihin. Tsadam! Siitäpä meille tulevaisuudessa uudet terassikalusteet. Ei muuta kuin ajatus korvan taakse, ja kun aika on kypsä, niin toteuttamaan! Ensin kuitenkin ne tiilet.

Summa summarum, aloin pohtia niin sanottua sisustusfilosofiaani, vaikka sana onkin liian hieno, kun puhutaan minusta sisustajana. Olen kuitenkin huomannut itsessäni piirteen etsiä aina ensin vanhaa, kierrätettävää, epäodotuksenmukaista. Meiltä löytyy sukset olohuoneesta, uunipelti ja kirjapainokasti seinältä ja sen sellaista. Keittiön välitilan tuunasin  dc fix -kontaktimuovilla. 


Johtuuko viehtymykseni käytettyyn siitä, että olen armottoman pihi? Vai olenko niin perin juurin ekologinen, että vältän viimeiseen asti ostamasta uutta? Kenties kaikki johtuu siitä, että tykkään tuunata - vaikka enemmän minulla kyllä on ideoita kuin taitoa toteuttaa niitä. Vai olenko eräänlainen romuretroromantikko, jonka esteettistä silmää vanhat ja joskus hiukan epäodotuksenmukaisetkin esineet puhuttelevat?


Yhtä oikeaa vastausta ei varmastikaan ole, eikä tietenkään tarvitsekaan olla. Eiköhän niin sanottu sisustusfilosofiani ole sekoitus noita kaikkea. Jos totta puhutaan, olen sen verran vähävarainen, etten yksinkertaisesti voi käyttää sisustukseen tuhansia euroja. Toisaalta sekin on totta, että vastustan kerskakuluttamista ja pyrin olemaan valinnoissani ekologinen. Aina se ei onnistu kovin kunniakkaasti, mutta yritys hyvä kymmenen tässäkin asiassa! Ja mitä tuunaamiseen tulee - on uskomattoman kutkuttava ja palkitseva tunne, kun jokin vanha ja väsynyt esine saa uuden elämän ja uuden käyttätarkoituksen, herää eloon ja kukoistaa taas. Toivon hartaasti, että tänä kesänä suunnitelmani keittiön pirttikaluston ja olohuoneen lipaston tuunaamisesta eivät joudu yhtä kovaan vastatuuleen kuin vuosi sitten, vaan saan herätettyä nekin uuteen kukoistukseen. Kaiken kaikkiaan uskon, että painavin tekijä sisustusfilosofiassani on kuitenkin viehtymykseni retroestetiikkaan. 


Niin että jos jotakuta vastaan kävelee vanhojen tiilien kasa, jakkaroiksi sopivankokoisia puupölkkyjä tai pöydäksi passaava kaapelikela, niin käskekää tulla meille! Lupaan pitää niistä hyvää huolta.