Terveydeksi!

MTV3 uutisoi eilen nettisivuillaan THL:n tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien koulutus ja tuloerot selittävät lasten terveyseroja. Matalasti koulutettujen (enintään ammatillinen koulutus) lapsilla on keskimäärin huonommin hoidetut hampaat kuin korkeakoulutettujen jälkikasvulla; he ovat myös alttiimpia ylipainolle ja sen oheissairauksille, samoin päihteiden käytölle.

Erot johtunevat paitsi yleisestä elämänhallinnasta ja kiinnostuksesta terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin, myös esimerkiksi siitä, että hyvätuloisten perheiden lapsilla on usein mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisemmin, perheillä on varaa laadukkaampaan, terveellisempään ja monipuolisempaan ruokaan sekä mahdollisuus ostaa yksityisiä lääkäripalveluja.


Tutkimus - ja sen uutisointi - kuohuttaa tunteita.  

Keskustelupalstoilla linjat käyvät kuumina, kun matalasti koulutetut rynnivät joukolla vakuuttamaan, että heillä kyllä asioista huolehditaan, vaikka koulutuksena on vain amis. Tutkimus siis valehtelee! Sivulauseessa on sitten hyvä sättiä korkeakoulutettuja ylemmyydentunteesta.

Hetkinen! Eihän kukaan ole väittänytkään, että kaikkien matalasti koulutettujen lapset olisivat sairaita tai rappiolla. Sitäkään ei ole sanottu, että koulutus on automaattinen tae lasten terveydestä. Tutkimuksessa oli käsittääkseni todettu vain se, että sellaisten sairauksien suhteen, joihin elämäntavoilla voi vaikuttaa, vanhempien matala koulutustaso näyttää olevan riskitekijä. 


Jos karkeasti yleistää, voisin vaikka vannoa, että kaikki ne naiset, joiden olen nähnyt esimerkiksi polttavan tupakkaa raskausaikana, ovat niitä, jotka ovat monella muullakin tavalla syrjäytymisvaarassa olevia. On ikävää sanoa, mutta sosio-ekonominen asema näkyy monesti päälle päin. Jos lapsensa terveyden vaarantaa jo raskausaikana käyttämällä alkoholia tai polttamalla tupakkaa, voi kai saman menon olettaa jatkuvan lapsen synnyttyäkin. Välillä sitä kuulee räikeitä kertomuksia vanhempien piittaamattomuudesta, mitä tulee lapsen hyvinvointiin.



Tietenkään kaikki matalastikoulutetut eivät ole syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä sossupummeja. Ei sinne päinkään. Moni matalasti koulutettu on paljon paremmin toimeentuleva kuin kaltaiseni tusinahumanisti, niin kuin minua on kauniisti kutsuttu. Eivätkä kaikki ns. duunarit ole välinpitämättömiä omasta tai lastensa terveydestä - päinvastoin. Hyvin moni hoitaa kuntoaan ja terveyttään paremmin kuin akateemiset kanssaeläjänsä.



Yhtä lailla korkeakoulutettuja on turhaa nostaa jalustalle. On vaikeaa uskoa, että kukaan edes kuvittelee tutkintotodistuksen tuovan terveyttä ja onnea. Vaikka koulutus korreloi usein yleisen tiedostavuuden kanssa, ei ole missään mielessä itsestäänselvää, että kaikilla akateemisilla olisi tarpeeksi tieto - taitoa vaalia omaa ja lastensa terveyttä, varallisuudesta puhumattakaan.


Kun uutista lukee tarkemmin, huomaa, että lopulta kyse ei olekaan koulutuksesta tai tulotasosta. Pikemminkin kyse tuntuu niiden taustalla vaikuttavasta elämänasenteesta, kyvystä ja halusta toimia paremman elämänlaadun eteen. Mitä terveempi ihminen on henkisesti ja fyysisesti, sitä laadukkaammaksi hän elämänsä kokee.


Voin hyvin kuvitella, että matalasti koulutettu pitkäaikaistyötön masentuu eikä jaksa enää huolehtia hygieniasta, ruokavaliosta tai liikunnasta. Yhtä hyvin samoin voi käydä uraputkessa juoksevalle akateemiselle. Voin myös kuvitella, että jos lapsi saa kotoaan mallin runsaasta päihteidenkäytöstä ja yömyöhään jatkuvista juhlista, krapulapäivistä, hänestä helposti tulee samanlainen (tai sitten totaalikieltäytyjä). Tälläkään ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Liikuntatottumuksissa vanhempien esimerkki ja kannustus ovat tärkeitä. Voi olla, että vanhempia liikkuminen ei kiinnosta tai siihen ei ole aikaa tai perheessä liikutaan sairaalloisesti - mutta tämäkään ei ole koulutussidonnainen asia.

Tutkimuksessa ei oikeastaan noussut esiin mitään kovin uutta. On jo kauan tiedetty, että että esimerkiksi vanhempien köyhyys ja koulutus "periytyvät". Samoin lienee elämäntapojen ja terveystottumisten laita. Mikään noista tekijöistä ei tietenkään periydy fataalisesti, mutta jonkinlaisen suunnan ne lapsen elämälle usein antavat. Julkinen terveydenhuolto, neuvolajärjestelmä ja kouluterveydenhoito tasaavat terveyseroja. Niin ja koulutus, jota kaikilla on onneksi nykyisin mahdollisuus hankkia. Enkä puhu nyt pelkästään muodollisesta koulutuksesta vaan ylipäätään halusta oppia uutta, tietää, elää elämä mahdollisimman hyvin.

Keskimäärin - tämä tuntuu olevan vaikeaa monen ymmärtää - näyttäisi kuitenkin olevan niin, että vanhempien korkea koulutustaso on jonkinlainen tae terveellisistä elämäntavoista ja niiden myötä ne vaikuttavat lasten terveyteen. Ikävä tosiasia on, että suurin osa alimman sosiaaliluokan edustajista on matalasti koulutettuja.Yhtä ikävä tosiasia on sekin, että alimman sosiaaliluokan edustajat ovat keskimäärin muita sairaampia ja myös tyytymättömimpiä elämänlaatuunsa. 


Tilanne on huolestuttava ja häpeäksi hyvinvointivaltiolle. Terveydenhuoltojärjestelmä ei toimi, jos tällaisia eroja yhä on - ja ne vaikuttavat yhä vain pahenevan. Hyvinvointivaltiosta ei tällä menolla tule koskaan paremminvointivaltiota.



Kaikeasta huolimatta minun on vaikeaa ymmärtää sitä, että mokomasta asiasta pitää pillastua. Jos matala koulutustaso on arka paikka, on hyvä ja kouluttautuu lisää. Jos ei, miksi ottaa henkilökohtaisesti joku tutkimustulos, joka on aina täynnä yleistyksiä ja keskimääräisyyksiä?