keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kymmenen kehotusta

Luin tänään käsikirjoitusta salibandyvalmennuksessa. Tekstissä puhuttiin joukkueen yhteisistä säännöistä ja niiden merkityksestä joukkueen toiminnalle.  Kirjoittaja kehoitti myös valmentajia muistamaan sen, että kieltomuotoiset säännöt tehoavat huomattavasti huonommin kuin myönteisemmät vastineet. Kannattaa siis mieluummin antaa ohjeita toivottuun käytökseen kuin kieltää jotakin. 

Siitä mieleeni juolahti evankelis-luterilaisen kirkon 10 käskyä, ne, jotka Vanhassa testamentissa kerrotaan Mooseksen kerrotaan saaneen Jumalalta. Ei kovin pedagoginen heppu tuo Jumala - vai pitäisikö käskyjen muotoilusta syyttää Moosesta. Kymmenestä käskystä kaksi on muotoiltu niin, etteivät ne sisällä kieltoa. Kahdeksan muuta kertoo, mitä et saa tehdä.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.


Lähde löytyy täältä

Mielessäni aloin muotoilla käskyjä uudelleen. Tällaiset niistä tuli:

1. Minä olen Herra, sinun ainoa Jumalasi.
2. Kunnioita Jumalaa puheellasi.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Suojele elämää.
6. Kunnioita parisuhdettasi.
7. Hanki omaisuutesi laillisin keinoin.
8. Puhu aina totta.
9. Kunnioita lähimmäisesi omaisuutta.
10. Kunnioita lähimmäisesi perhettä.

Koska tunnustan hiukan erilaisia arvoja kuin valtionkirkkomme, jatkoin käskyjen muokkaamista itselleni sopiviksi kehotuksiksi. Kas näin:

1. Elä ainoa elämäsi hyvin.
2. Suojele elämää.
3. Ole rehellinen.
4. Ole armollinen itsellesi ja muille.
5. Pidä lepopäivä kerran viikossa.
6. Puhu kunnioittavasti toisille ja toisista.
7. Vältä turhan omaisuuden haalimista.
8. Pidä huolta ihmisistä ja ympäristöstä.
6. Ole luottamuksen arvoinen.
9. Kunnioita perhettä ja omaisuutta - omaasi ja muiden.
10. Pyydä ja anna anteeksi.

Vaikka käskyt (kehotukset) muuttuivat sekä muodoltaan että sisällöltään, mielestäni niiden henki pysyi samana. Olivatpa alkuperäiset käskyt peräisin Jumalalta, Moosekselta, Lutherilta tai joltakin muulta, kieltomuotoisina ne eivät ole oikein koskaan tavoittaneet kristinuskon - saati inhimillisyyden - ydintä: rakastamista ja anteeksiantoa, ymmärtämistä. 

Pienen lapsenkin sanotaan tarvitsevan rakkautta ja rajoja. Sama koskee aikuista riippumatta tämän uskonnosta, sukupuolesta, etnisestä alkuperästä tai muustakaan ihmisiä luokittelevasta tekijästä. Tarvitaan yhteisiä ihmisenä olemisen sääntöjä, jotta osataan pelata samalla tavalla, toimia yhteiseksi hyväksi. Käskeminen ja etenkään kieltäminen ei silti taida olla se tehokkain keino. Tämä aika on täynnä pätemistä ja suorittamista. Onko kristinusko luonut pohjaa kulttuurille, jossa kaikkialla toitoteaan joko suoraan tai epäsuorasti sitä, kuinka pitää olla sellainen tai tällainen, toimia niin ja näin, jotta kelpaisi. Ja vaikka suorittaisi elämäänsä kuinka tunnollisesti tahansa, aina kuuluu silti hävetä itseään.

Olipa ihminen minkä ikäinen tahansa, hän näyttää kaipaavan tavalla tai toisella selkeitä ohjenuoria, joiden mukaan toimia kiperissä tilanteissa. Kymmenen kehotusta voisi olla nykyihmiselle käskyjä toimivampi konsepti, koska älä sitä, älä tätä -mantraa hoetaan joka paikassa. Lempeällä otteella saa monessa asiassa enemmän aikaan. Tunnustuksellisuuttakaan ei tarvita. Olkoon usko henkilökohtainen asia - ihmisyys on kaikille yhteistä.


Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille!


P.S. Millaisia olisivat sinun kymmenen kehotustasi?

12 kommenttia:

  1. Jumalaa ei ole olemassakaan, varastaa saa ja vanhempia ei tarvitse kunnioittaa? Niinpä niin. Ja parisuhdettakaan ei tarvitse kunnioittaa, avioliitosta nyt puhumattakaan?

    VastaaPoista
  2. Niinkö sinusta? Minun tekstistänihän ei tuollaista voi lukea. Tai no, Jumalaan en usko. Mutta muuten.

    VastaaPoista
  3. Ei minusta vaan nimenomaan sinusta. Perässä oli nimittäin kysymysmerkki, jos huomasit. "Vältä turhan omaisuuden haalimista". Haalimisen keinolla ei sitten niin olekaan väliä? :DD Vanhempien kunnioittamisesta et jälkimmäisessä setissä enää mitään mainitse. Käsitehän on paljon laajempi kuin lauseeseen sisältyy. Naurettavaa ja turhaa löpinää tämmönen käskyjen uudelleen veivaaminen omien mieltymysten mukaisiksi. Etkö mitään fiksumpaa saa aikaiseksi?

    VastaaPoista
  4. Taisin osua jollakin tavalla arkaan paikkaan? Muuta syytä tämänsävyiselle kommentoinnille keksi.

    Toivon kaikille rauhallista pääsiäisen aikaa. Enempää ilkeitä kommentteja en julkaise - asiallinen keskustelu sen sijaan saa jatkua.

    Miksi "käskyjen uudelleen veivaaminen" olisi kiellettyä? Miksi kristinuskoa kohtaan ei saisi esittää kritiikkiä? Miksi oma ajattelu on pahasta?

    VastaaPoista
  5. Jos et usko Jumalaan, miksi sitten vietät pääsiäistä? Töissähän ateistien pitäisi olla pääsiäisen pyhät. Työehtosopimuksissa olisi tässä kohtaa korjaamisen varaa.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Minulle pääsiäinen on kevään ja valon, uuden alun ja uuden elämän juhla. Vaikka en usko Jumalaan, en ole ateistikaan. Minun maailmassani harvat asiat ovat joko - tai, ei tämäkään.

    VastaaPoista
  8. Joo, jatka vaan samaan malliin, poimi ainoastaaan rusinat pullasta. Kun pääsiäinen kuitenkin on selkeästi uskonnollinen ja virallinen juhla, ja virallisesti ei mitään "valon, uuden alun ja uuden elämän juhlaa" ole olemassakaan ja et usko Jumalaan, niin eikö olisi kohtuullista, että viettäisit sen pakanallisen juhlasi vaikka keskellä viikkoa ja käyttäisit siihen palkattoman vapaapäivän? Ja pääsiäisenä tekisit jotain oikeaa työtä, josta maksaisit veroja? Eiks tämä ajattelu olis ihan looginen?

    VastaaPoista
  9. Varmasti näinkin, mutta eiköhän elämän pohdiskelu (siitähän tekstissäni oli kyse) ole sallittua meille uskonnottomillekin (vaikka tämäkään määritelmä ei kuvaa täysin suhdettani kristinuskoon tai uskontoihin ylipäätään) - vieläpä jokaisena vuoden päivänä.

    Minkä verran tiedät pääsiäisen vietostani tai viettämättömyydestäni tekstin perusteella? Ehkä olenkin töissä kaikki pyhät. Toivotan tekstissäni rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille - faktahan on se, että nyt on pääsiäinen, viettipä sitä tahi ei.

    VastaaPoista
  10. Tämä edellinen anonyymi voisi kirjoittaa omalla nimellään, jos on tarvetta purkaa tuntojaan muihin. Miksi ihmeessä lukea ja kommentoida ihmisen blogia, jos se ei omasta mielestä ole hyvää tai asiapitoista tekstiä?

    Silmäilijä, olen seurannut blogiasi, ja vaikka en kaikista asioista samaa mieltä olekaan, en tunne tarvetta ruveta arvostelemaan tekstejäsi, nehän ovat sinun henkilökohtaisia mielipiteitäsi. :)

    VastaaPoista
  11. Joo, h****tin hyvä idea lopettaa blogin lukeminen ja kommentoiminen, kun se ei kerta miellytä. "Tarve purkaa tuntojaan" kohdistuu kyllä ihan muualle. Ja kaikilla lienee oikeus kirjoittaa nimellä tai ilman. Hyvää pääsiäistä myös ja mulle on kyl aivan se ja sama kuka mitenkäkin pääsiäisensä viettää tai on viettämättä.

    VastaaPoista
  12. Kritiikki kristinuskoa vastaan on perustunut 1600-1800 luvuilla paljolti Rooman katolisen kirkon (RKK) edustamaa uskoa kohtaan. Tässä kohden kritiikki on osunut väärään kohteeseen, sillä RKK ei edusta Raamatullista uskoa, vaan pakanallista uskoa, jossa RKK on sekoittanut pakanallisten uskontojen ja Raamatun opetuksia keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että RKK:n opetus Raamatusta ei perustu Raamatun todelliseen opetukseen, vaan ihmisten perinteisiin sekä uskomuksiin.

    Kritiikki kristinuskoa kohtaan, joka annetaan RKK:n Raamattu opetukseen perustuen on mennyt väärään osoitteeseen, koska RKK ei edusta Raamatun todellista uskoa, eikä alkuperäistä kristinuskoa, eli uskoa Herraan Jeesukseen. Silloin kun kritiikin kohde on väärä, niin sellaisella kritiikillä ei ole mitään arvoa. Jos olet arvostellut ja kritisoinut kristinuskoa RKK:n oppien perustukselta, niin olet haukkunut väärää puuta.

    Teologi Hermann Samuel Reimarus kirjoitti teoksissaan 1700-luvulla, että Raamatun kertomuksia on mahdotonta sovittaa yhteen luonnontieteellisten todellisuuskäsitysten kanssa. Reimarus on tuonut esille, että Raamatun ennakkoluuloton lukija huomaa sen olevan vanhojen satujen kokoelma, joka on hulluuden ja pahuuden historia, jonka kiihkomieliset ovat kirjoittaneet, joka on täynnä pappien petoksia. Reimaruksen mukaan Raamattu perustuu valehteluun ja siksi kristinusko on suurelta osin petosta.

    Reimaruksen väite, että Raamattu perustuu valheeseen ollen täynnä pappien petoksia ja siksi kristinusko olisi suurelta osin petosta on väärä väite. Reimarus eli aikakautena, jossa kirkko vääristi pahoin Raamatun sanaa sekä sen monet papit elivät moraalitonta elämää. Reimaruksen ongelma oli siinä, että hän luuli kirkon ja pappien edustavan Raamatullista uskoa, jota he eivät kuitenkaan edustaneet. Tämän tähden hän näki asiat väärässä valossa ja luuli Raamatun perustavan valheeseen, koska kirkko ja suuri osa papistoa eli valheessa ja vääristeli Raamatun sanaa.

    Monilla nykypäivän ihmisillä on sama ongelma. Monet heistä luulevat esimerkiksi katolisen kirkon pappeja ja heidän opetuksiaan Raamatun opetuksiksi, vaikka nämä papit vääristelevät Jumalan sanaa sekä osa heistä elää moraalittomuudessa. Samoin suurin osa luterilaisen kirkon papeista uskoo vääristettyyn Raamatun sanan opetukseen sekä osa heistä elää moraalitonta elämää.

    Iso osa kristinuskoa vastaan esitettyä kritiikkiä perustuu luuloon, jossa ihminen luulee vääristyneen Raamatun opetuksen olevan aitoa kristinuskoa. Tämän seurauksena hän sitten esittää kritiikkiä, että kristinusko ei ole totta. Valhe ei tietenkään koskaan ole totta ja totuus. Mutta ei ole viisasta koittaa kumota totuutta valheeseen perustuvien asioiden kautta.

    Otan tähän asiaa valaisevan esimerkin. Jos tapahtuisi ryöstö, jossa ryöstäjä olisi pukeutunut poliisin univormuun, niin olisi typerää väittää poliisien olevan valheellisia pankkiryöstäjiä. Yhtä typerää on esittää kritiikkiä kristinuskoa vastaan kritiikin kohteen ollessa ei kristillistä, vaan kristilliseen valeasuun pukeutunutta kristillisyyttä. Tämä on monen ihmisen ongelma, joka kritisoi kristinuskoa, eli hän kritisoi kristinuskoa haukkumalla väärää puuta. Itse asiassa tässä tapauksessa hän ei kritisoi todellista kristinuskoa, vaan sen valhejäljitelmää. Tällaisella kritiikillä ei ole mitään painoarvoa.

    Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html

    Toinen hyvä kirjoitus samasta aiheesta; http://www.jariiivanainen.net/Raamattukritiikki.html

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!