Elossa

Minä olen syksy- ja talvi-ihminen. Syksyllä on ihanaa käpertyä kotiin. Sytyttää kynttilät, leipoa jotakin mukavaa, käpertyä sohvannurkkaan lukemaan. Talvella on ihanaa ulkoilla - pakkasessa lenkkeillessä sitä tuntee olevansa enemmän elossa kuin muulloin. Luontokin on kauneimmillaan. Kevättalven valoa huumaavampaa ei ole, ja hankien kristallinkimallus lumoaa. Olen joskus ajatellut, että jos uskoisin taivaaseen, toivoisin siellä olevan yhtä kaunista kuin Suomen luonto on oikein kirpakkana talvipäivänä.

Tietenkin pakkastakin voi olla liikaa. Tänään esimerkiksi tuuli turhan kylmästi. Pakkastakin on lähemmäs 25 astetta. Se on liikaa pitkäkestoiseen ulkoiluun jopa minulle. Happihyppelyllä sentään voi käydä. Silti tämäkin on mieluisampi sää kuin uuvuttavan nuuduttava helle.


Pimeys, pakkanen ja lumipyry saavat minut rakastamaan kotimaatani entistä enemmän. On huikeaa ajatella, kuinka minimaalisen pieni osa maailman väestöstä asuu tällaisissa olosuhteissa - ja selviää ja nauttiikin vielä elämästään. Se on sitä suomalaista sisua, syy, miksi juuri meidät on heitetty tähän maailmankolkkaan asuamaan. Siitä sietää olla ylpeä.


Suomessa on tapana ihailla eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Heistä otetaan mallia otetaan monissa asioissa, myös pukeutumisessa. Niinpä lapikkaista, toppahousuista ja pipoista on tullut sangen noloja asusteita. Ainakin nuorison mielestä lienee hienompaa värjötellä paukkupakkasessakin pillifarkuissa, converseissa ja keinonahkatakeissa. Tuubihuivien käyttöön sentään on taivuttu. Talvisaappaat ja lapaset ovat aivan äärimmäinen myönnytys. 

Säälittävää, sanon minä. Otettaisiin oppia vaikka inuiiteista. Tai saamelaisista. Grönlannissa yhtä hyvin kuin Lapin erämailla säänmukainen pukeutuminen on edelleen arvossaan, muodista viis. Kaikille tyylistään terveyden kustannuksella kiinni pitäville tiedoksi: suomalaiset olosuhteet ovat eteläeurooppalaisesta näkökulmasta sen verran eksoottisia, etteivät ranskattaret tai kreikkalaiset adonikset huomaa paheksua paksua ja muotojapeittävää toppavaatetusta, vaikkei se ehkä maailman kauneinta olekaan.

Toinen asia muuten, mitä en ole tähän ikään mennessä ymmärtänyt, on se, että talvi tuppaa yllättämään varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvat vuosi toisensa jälkeen. Ensin yllättävät liukkaat, sitten lumisade ja lopuksi pakkanen. Onhan se tietenkin uutinen - eihän talvi ole tullut vasta kuin joidenkin (satojen) miljoonien vuosien ajan. Ei siihen mitenkään voi osata varautua.