Se on tyttö!

Naapurimaamme kuningashuone on tänään saanut uuden jäsenen. Aamuyöllä kruununprinsessa Victoria synnytti tyttövauvan, jota tuore isä kuvasi tiedotustilaisuudessa ainakin puoli metriä todellista kokoaan pidemmäksi. Hänelle se suotakoon, onnesta ja varmasti väsymyksestäkin sekaisin olevalle miehelle.

Sairaalassa on on käynyt vieraita tuoreista isovanhemmista hovimarsalkaan ja pääministeriin, sillä tulevan kruunupään syntyminen ei ole mikään pikkujuttu. On ammuttu tykinlaukauksia ja iltapäivällä vastasyntynyt perhe poistui sairaalasta - kameroille poseeraten, totta kai. Äiti oli valvomisesta ja ponnisteluista huolimatta niin hehkeän näköinen, että tavallinen talliainen ei koskaan.

Sellaista se on, prinsessan elämä. Ei yksityisyyttä. Menitpä naimisiin tai synnytit lapsen, erositpa tai kuolitpa, kaikki on julkista. Yksityisimmistäkin hetkistä on annettava osa maailmalle. Kuninkaalliset kaikkialla ovat ihailtuja: kauniita, varakkaita ja elämä näennäisen huoletonta ja mukavaa. Sydänten prinsessat Diana ja Victoria ovat osoittaneet, että myös tällä kolikolla on toinenkin puolensa.

Erityistä hohtoa kuninkaallisten seuraamiseen tuo sukuihin naidut tavalliset kansalaiset. Mette-Marit, Daniel, Mary, Letitzia, Maxima... he kaikki antavat uskoa siihen, että sadut todellakin ovat mahdollisia. Tavallinen tyttö voi saada prinssin ja puoli valtakuntaa. Poika taas saa prinsessan ja koko valtakunnan. Kun Victoria ja Daniel vihittiin, en voinut olla ajattelematta sitä, kuinka suuren uhrauksen Daniel teki rakkauden takia. Vaikka mitä tapahtuisi, hän ei enää koskaan voi olla yksityishenkilö. Prinsessan naiminen on vapaaehtoista kultaiseen häkkiin astumista. Kaiken se kestää ja kärsii, rakkaus. Täytyy olla todella varma tunteestaan, ja suhteesta.

En sano, että kruunupäiden elämä olisi vain kamalaa. Totta kai kuninkaallisilla on elämässään sellaisia mahdollisuuksia ja etuuksia, joista rahvas osaa tuskin uneksia. Kadehtimaan en silti heitä lähtisi.

Uskon, että Victoria ja Daniel ovat loistavia vanhempia tyttärelleen. Ja jos joku, niin he osaavat kasvattaa tulevasta kuningattaresta omaan asemaansa järkevästi suhtautuvan ihmisen. Danielin tausta tavallisena kansalaisena tuo lapsen elämään varmasti sellaista suhteellisuudentajua, jota koko ikänsä norsunluutornissa kasvanut kuninkaallinen ei voi tavoittaa. Victoria puolestaan on lämmin ja maanläheinen hahmo, jolla uskoisin olevan lapsenkasvatuksessa tuiki tarpeellista arkijärkeä. Lapsi saa varmasti hyvät valmiudet elää siinä kultaisessa häkissä, jota ei saanut itse valita osakseen.

Onnea siis, grattis till prinsessan!