Besserwisser

Olen istunut tässä koneen ääressä nyt tunnin ja yrittänyt kirjoittaa uutta blogitekstiä. Olen vaihtanut aihetta kolmesti, kirjoittanut, pyyhkinyt pois, kirjoittanut, pyykinyt. Sulkenut sivuston ja avannut sen uudelleen. Mitään tolkullista en ole saanut aikaan. 

Aiheita, joista kirjoittaa, olisi vaikka kuinka. Olen päässyt työharjoittelussani näköalapaikalle, lukemaan opetus- ja kasvatusalan ammattikirjallisuutta. Kuluneen kuukauden aikana olen oppinut valtavasti paitsi itse työstä, myös lukemieni tekstien aiheista. Pää pursuaa ajatuksia ja ideoita, muistikirjani pursuaa merkintöjä. Kirjoita tästä blogiin, tuo huomio pitää nostaa blogissa esiin, ja tämä myös. Näitä raapustelen vihkooni vähän väliä. Sanottavasta ei siis ole pulaa

Mutta kaikki, mitä kirjoitan, tuntuu sietämättömältä viisastelulta. Kuulostan besserwisserille, super-nannylle ja ties mille. Minulta puuttuu näkökulma. Se saa tekstin kuulostamaan omissakin korvissani tekopyhälle latteuksien latomiselle. Kuka jaksaa lukea itsestäänselvyyksiä, kun en itse jaksa edes kirjoittaa niitä? Olo on nolo.

Miten tällaisesta tunteesta pääsee yli? Kuinka voi löytää taas näkökulman ja tavoittaa sen ytimen, mitä halusikaan sanoa? Miten saada kiinni niistä oivalluksen hetkistä, joka lukiessa tuli? Miten pukea sanoiksi se aito ihmetys, joka tulee, kun ymmärtää jonkin asian. On kummallista, että kaikki voi muuttua, vaikka mitään ei tapahdu. Turhauttavaa, kun ei osaa kertoa siitä muille niin kuin haluaisi.

Kyseessä täytyy olla eräänlainen vaalikrapula! Olen pohtinut poliittisia teemoja niin monta viikkoa, että paluu muihin aiheisiin ei voi sujua helposti. Pitääkö tässä nyt vielä ottaa ja kirjoittaa presidentistä ja vaaleistä postaus tai pari? Vai pitää kunnon tauko kirjoittamisesta? Ainakin täytyy jatkaa mielessä olevien aiheiden sulattelemista. 

Mietintämyssy päähän ja saunaan siis!