Muista äänestää!

Huomenna on tärkeä päivä, presidentinvaalien ensimmäinen kierros. On ollut mielenkiintoista seurata kuluneiden viikkojen aikana ehdokkaiden kampanjoita, television predidenttitenttejä ja median edesottamuksia aiheen tiimoilta. Jyvät ovat selkeästi erottuneet akanoista. Jotkut ehdokkaista ovat selvästi jo luovuttaneet, toiset eivät koskaan tosissaan mukana olleetkaan. Osa taas on kiristänyt tahtiaan loppua kohden. Kannatuksen kasvu on tietysti paras kirittäjä, ja ilmassa on sellaista kutinaa, että ihmeiden aika ei ehkä kuitenkaan ole ohi. 


On hienoa asua maassa, jossa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Harvoin asiaa tulee ajatelleeksi, mutta kyllä demokraattisessa valtiossa asuminen on etuoikeus. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että naisena saan äänestää ja ääneni on yhtä arvokas kuin miehen. Tai että vaalit ylipäätään on järjestetty niin, että tuloksia ei vääristellä vallanpitäjien taholta, vaan aidosti paras saa voittaa.


Ensi viikolla kuusi vuotta täyttävä poikanikin on hurahtanut politiikantekoon. Hän on erittäin kiinnostunut ehdokkaiden ajattelusta ja seurannut tiiviisti kaikkia vaalikeskusteluja, jotka ovat tulleet lapsille sopivaan aikaan. Äsken nukkumaan mennessään hän sanoi odottavansa huomista kovasti, koska silloin pääsee äänestämään. Oman äänioikeutensa hän tosin on jo käyttänyt päiväkodin varjovaaleissa, mutta aina on mukava päästä vanhempien mukana käymään virallisessa vaalihuoneistossa. Ja illalla pidetään valvojaisia television ääressä. 


Laskin tuossa, että 12 vuoden päästä, kun poikani täyttää 18 vuotta, käydään myös presidentinvaalit. Mikäli vaaliajankohta on edelleen sama, on aivan päivistä kiinni, pääseekö poika äänestämään heti äänioikeuden saatuaan. Toivon, että nämä lapsuusajan vaalit ja niiden kirvoittamat keskustelut ovat sellainen siemen, joka itää ja kasvattaa yhteiskunnallisesti aktiivisen ja ajattelevan nuorenmiehen. Sellaisen, joka käyttää äänioikeuttaan älyllä ja sydämellä.


Minun poliittisen kiinnostukseni merkittäviä herättäjiä ovat olleet nimenomaan presidentinvaalit, vaikka ne ovatkin henkilövaalit, joissa puoluepolitiikalla ei ole järin suurta merkitystä. Istuvan presidentin valinta oli suomalaisille - ja eittämättä muunmaalaisillekin - naisille suuri asia. Lasikaton sirpaleiden kilinän saattoi melkein kuulla. 


Toivon huomiselta samanlaista h(monien mielestä ensimmäinen hyi) julkisesti homoseksuaali (toinen hyi, oikeastaan HYIHYI) ehdokas pääsisi toiselle kierrokselle - tai miksei jopa presidentiksi asti. Mutta aloitetaan nyt siitä kakkospaikan saavuttamisesta. 

Tässä mahdollisuudessa on sitä samaa hytinää, mitä oli 12 vuotta sitten, kun Halonen valittiin ensimmäiselle kaudelle. Mahdottomasta tuli mahdollista. Suomesta tuli asteen verran tasa-arvoisempi ja suvaitsevampi maa. Toivottavasti huomenna jatkamme samalla tiellä ja äänestämme humaanien arvojen puolesta.